Kun heräsin aamulla satoi kaatamalla. Vieressäni tuhisevat havannankoirat Pablo ja Diego yrittivät tehdä itsensä pieneksi välttyäkseen aamukävelyltä vesisateessa. Sadesää ei varsinaisesti minuakaan houkutellut, mutta ryhdistäydyin ja sain kuin sainkin itseni ja pojat ulos ovesta. Virkistävän kävelyn jälkeen aloitimme päivän puuhat: Aamupala, pari kuppia kahvia ja sunnuntain kunniaksi paperihesari saivat päivän sopivan rauhallisesti alkuun.

Sunnuntaipuuhia

Sunnuntai on minusta viikon paras päivä. Silloin ehdin tehdä asioita, jotka viikolla ovat tyypillisesti retuperällä. Siivoan, pesen pyykkiä, juttelen ystävien kanssa, luen, katson leffaa peiton alla – tai suunnittelen tulevan viikon töitä. Siinä missä viikot ovat täynnä toimintaa ja tiukasti kalenteroituja tapaamisia, sunnuntaisin pyrin tekemään asioita rauhallisesti, ilman aikataulupaineita. Tykkään myös kotihommista, siivous ja pyykinpesu tuovat sopivasti elämänhallinnan tunnetta.

Sunnuntaisin yritän myös olla suunnittelematta liikaa – sen sijaan kulutan aikaa unelmoimalla. Unelmani eivät ole usein suuren suuria, vaan pikemminkin asioita, jotka ovat mahdollisuuksien rajoissa. En siis haaveile lottovoitosta, vaan asioista joiden toteuttamiseen voi suurella todennäköisyydellä vaikuttaa omalla tekemisellään. Unelmointi on kuitenkin tärkeä osa matkalla kohti tavoitteenasetantaan. Olipa kysymyksessä sitten remontti, työprojekti, tai vaikkapa lomamatka.

Remonttiprojektista toiseen

Viime tammikuussa ostin asunnon intuitioon luottaen. Heti asunnon nähtyäni, osasin kuvitella miltä se näyttäisi valmiina. Unelmointivaihe oli lyhyt ja ytimekäs. Ja itse remonttiprojekti osoittautui erittäin työlääksi. Mutta lopputulos on hyvinkin unelmani kaltainen, vaikka usko oli koetuksella moneen kertaan viime kevään aikana.

Nyt kun kodin remontti on kuin onkin valmis, on aikaa unelmoida seuraavasta. Hangon kesäpaikkamme on tällä hetkellä aikamoisessa kaaoksessa. Purkutyöt on tehty ja itse remonttiurakka on vasta alussa. Ehkäpä siksi, unelmointi on palkitsevampaa kuin satojen nykkimistä odottavien naulojen ajatteleminen. Unelmissani  näen itseni leipomassa tai laittamassa ruokaa kauniissa tiffanynsinisessä keittiössämme – unelmien visualisoinnissa luotan Pinterestiin. Unelmissani en siis todellakaan remontoi, vaan istun nauttimassa lasillisesta roseeta ilta-auringon valaisemassa puutarhassa.

Työunelmia ja unelmatyötä

Viime viikolla noin puolentoista vuoden tutkimusprojektimme saavutti mielenkiintoisen virstanpylvään. Saimme viimeisenkin tutkimushaastattelun tehtyä. Ensimmäisen vaiheen viitekehyksen validointi on siis valmis, ja toisen vaiheen data on kasassa. Nyt alkaa analyysivaihe: Haastatteluaineisto on kerätty 9 organisaatiosta, se kattaa 121 haastetaltavaa, joiden joukossa on 16 eri kansallisuutta. On mielenkiintoista päästä tulkitsemaan dataa ja tekemään johtopäätöksiä. Luvassa on siis hikisiä tunteja datan parissa.

Unelmissani olen kuitenkin hypännyt työllistävän analyysivaiheen ohi, ja näen sieluni silmillä lopputuloksen: 3-4 tieteellistä artikkelia ja ehkäpä kirjan. Kannen värikin on jo päätetty. Ja lanseeraustilaisuuden teema. Vielä kun keksisi miten pukeutua…

Borta bra hemma bäst

Olen vuosien matkustanut paljon. Työmatkat ovat vieneet minut moniin maihin ja kaupunkeihin, joskus jopa paikkoihin, joihin en olisi halunnut mennä. Olemme asuneet perheen kanssa ulkomailla moneen otteeseen, ja lomailleet eksoottisissa kohteissa. Ehkäpä siksi minulla ei ole suurta poltetta matkustaa matkustamisen vuoksi – mutta unelmoida toki voi.

Syksyn pimetessä aurinko alkaa houkuttaa, ja olenkin viime aikoina unelmoinut purjehduslomasta Karibialle. Juuri nyt Karibia ei ehkä ole paras mahdollinen lomakohde, mutta hurrikaanisesongin päätyttyä tilanne on toinen – olettaen, että saaret säästyvät suuremmalta tuholta lähikuukausina. Ehkäpä tammi-helmikuussa olisi hyvä aika opetella purjehtimaan, nauttia auringosta ja lämmöstä ja ystävien seurasta. Unelmissani tunnen auringon lämmön ihollani ja nautin leppoisasta tunnelmasta. Sadesäästä ei siis ole tietoakaan, eikä haittaa vaikka en osaa purjehtia – vielä.

Unelmilla on taipumus toteutua

Olen huomannut, että unelmointi johtaa usein toimintaan. Vaikka elämässäni monet asiat ovat alkaneet ilman realistista käsitystä niiden saavuttamiseen vaadittavasta työstä, on unelmointi usein ollut ensimmäinen askel kohti konkreettisempaa tavoitteiden asettamista. Ehkäpä onkin niin, että ilman tunnetasolla tapahtuvaa visualisointia lopputuloksesta, emme uskalla lähteä liikkeelle. Ottaa ensimmäistä askelta kohti unelman toteutusta.

Mitä edellä mainittuhin kolmeen unelmaan tulee, ne voivat hyvin toteutuakin. Tai ehkäpä tärkeintä on itse unelmointi, ei se toteutuvatko unelmat juuri sellaisina kuin kuvittelemme – sunnuntaisen haaveilun voima auttaa kestämään marraskuun ja joulukuun pimeyden. Jatkan siis sunnuntain viettoa ja unelmointiakin!