Viime viikolla päivät ja etenkin yöt viilenivät, ja ilmassa oli syksyn tuntua. Koulu ja työt alkoivat, ja niiden myötä elämä palasi normaaleihin uomiinsa. Arki alkoi toden teolla. Energisoivan kesäloman jälkeen arki ei tuntunut lainkaan pahalle, pikemminkin päinvastoin, sillä tiedossa on mielenkiintoisia projekteja niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Viikko kuluikin suunnitellessa ja uusia asioita aloittaessa – ja pohtiessa muutoksen olemusta ja kykyjä, joilla muutoksista selviää.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty

Olen ollut tutkija ja yrittäjä reilun vuoden ja nauttinut elämänmuutoksen tuomasta vapaudesta suunnattomasti. Kuluneen vuoden aikana olen oppinut tuntemaan mielenkiintoisia ihmisiä ja päässyt tekemään haastavia projekteja. Oppinut valtavasti. Mutta siinä missä kvartaalitalouden ajamassa yritysmaailmassa suunnittelu on olennainen osa toimintaa, yrittäjänä on helppoa ”kellua” eteenpäin ja tehdä asioita siinä järjestyksessä kun ne eteen tulevat. Huomasinkin, että tarvitsen kehityskeskustelun ja suunnittelupalaverin – itseni kanssa.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta: Ennen yrittäjäksi ryhtymistäni kävin itseni kanssa keskustelun siitä mitä osaan ja haluan tehdä. Samalla listasin ihmiset ja yritykset, joiden kanssa haluaisin toimia, ja eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Nyt reilun vuoden yrittäjyyden jälkeen tuntui hyvälle palata suunnittelupöydälle. Havaitsin alkuperäistä suunnitelmaa tarkastellessani, että se on toteutunut mallikkaasti. Evaluoinnin perusteella totesinkin, että suunnittelu kannattaa ja tein harjoituksen uudelleen. Suunnittelusta tuli hyvä mieli, ja suunnitelmasta hyvä. Nähtäväksi jääkin onko ”hyvin suunniteltu puoliksi tehty”.

Suunnitelma vai suunnittelu?

Olen vuosien varrella suunnitellut ja budjetoinut, priorisoinut ja leikannut, kehittänyt erilaisia liiketoimintoja, ja tekemisen myötä oppinut paljon, mutta myös törmännyt kehitysprojektien aikana erilaisiin vaikeuksiin. Monessa projektissa mottomme onkin ollut ”helpot asiat on tehty jo”, ja sen voimalla ratkoneet eteen tulevat ongelmat systemaattisesti ja päässeet eteenpäin. Kun viime viikolla kävin kehityskeskustelua itseni kanssa, asetin tavoitteeksi sen, että pyrin tunnistamaan ja ratkaisemaan ongelmatilanteet mahdollisen varhaisessa vaiheessa, niin etteivät asiat pitkity ja mutkistu.

Ehkäpä siis suunnittelua tärkeämpää, on tarkastella ihmisiä ja tilanteita mahdollisimman avoimesti, ja hyväksyä se, että suunnitelmat harvoin toteutuvat 100% :sti. Suunnitelma on siis tärkeä, mutta luulen, että lopputulosta tärkeämpää on suunnitteluprosessi – ja se, että suunnitelma ja prosessi itsesään huomioi muutoksen. Pyrin siis omalta osaltani olemaan agiili ja tekemään muutoksen hallintaa proaktiivisesti.

En osaa – vielä

Usein ihmiset jättävät asioita tekemättä, koska ne ovat uusia tai työmäärä pelottaa. Kaikkea ei toki kannata tehdä itse, mutta monet asiat – vaikkapa talon maalaus, pianonsoitto, uuden urheiluharrastuksen aloittaminen tai uusi työ – onnistuvat jos asenne on kohdallaan. Kannattaa myös muistaa, että olipa kysymyksessä oma lapsi, ystävä tai työkaveri, voimme asenteella ja esimerkillä vaikuttaa moneen asiaan ja rohkaista kokeilemaan ja oppimaan.

Sotaan ei kuitenkaan kannata lähteä soitellen, vaan pyrkiä ymmärtämään lähtötilanne oikein, määrittämään toimenpiteet sen mukaisesti ja valmistautumaan yllätyksiin parhaalla mahdollisella tavalla. Toistaiseksi olen pärjännyt hyvin edellä mainitulla reseptillä: Eteeni ei siis ole tullut ongelmia, joihin aika ei toisi ratkaisua. Uskonkin, että positiivinen asenne ja halu oppia ovat taitoja, joilla selviää mistä vain.

Muutosta kohti

Jännityksellä odotan mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Yksityiselämässä alkuvuosi oli muutoksen aikaa. Tunnelmat vaihtelivat innostuksen ja epätoivon, energisen tekemisen ja ajoittaisen väsymyksen välillä. Muutoksen seurauksena minulla on kuitenkin roppakaupalla uskoa siihen, että elämä kantaa.

Viime viikon ”kehityskeskustelua” analysoituani, tulin siihen tulokseen, että muutoksesta selviäminen vaatii kolmea asiaa: Kykyä suunnitella ja arvioida omaa tekemistä, kykyä hyväksyä se, että suunnitelmat eivät toteudu 100%:sti ja muuttaa suuntaa tarvittaessa – ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä asioita, joita ei ole ennen tehnyt. Sanalla sanoen asennetta, eli halua ja kykyä mennä eteenpäin muutosta kohti.