Lomasuunnitelmani oli selkeä: Tutkimusta, tennistä ja leppoisaa oleilua perheen kanssa. Kaikki nämä toteutuivat, mutta sen lisäksi lomaani mahtui muutakin, mm. kohtaamisia vanhojen ystävien kanssa, puutarhajuhlia, uusia ystäviä ja talon maalausta. Kevään aikana alkanut elämänmuutos sai myös yllätyksellisiä piirteitä, ja huomasin jälleen kerran sen, että elämä kantaa jos sille antaa mahdollisuuden. Mutta mitä lomalla oikein tapahtui?

Hankoon Helsinkiä pakoon

Hanko on minulle kesäparatiisi vailla vertaa. Silloinkin kun asuoimme ulkomailla se oli kiinnekohta Suomeen. Leppoisat aamulenkit Neljän Tuulen Tuvalle, jopoajelut, tennis, jooga, auringonotto ja yleisesti leppoisa oleilu ovat kuuluneet kesälomaohjelmaani jo yli 20 vuoden ajan. Hanko ei pettänyt tänäkään vuonna – aurinko paistoi, tuulensuojassa oli oikein mukavaa ja lämmintä heinäkuun alusta alkaen ja loppukuun helteet kruunasivat lomatunnelman.

Tänä vuonna myös laajensin Hanko -tietämystäni lukemalla Matti Remeksen dekkareita, ja viettämällä aikaa Ruben Waaran kotikulmilla Hangonkylässä. Tutustuin uusiin ihmisiin, ja puutarhajuhlien lomassa sain kutsun jatkaa lomailua ystäväni Evan luona. Vierailulla oli mielenkiintoinen vaikutus loppulomaan ja tuleviin kesiin: Pääsin voittamaan korkeanpaikankammoni ja päädyin vuokraamaan talon Södergårdinkadulta yhdessä yhtiökumppanini ja ystäväni Ullan kanssa kanssa. Vuokrauspäätös syntyi maalauksen lomassa, ja etenkin lounailla päärynäpuun varjossa oli osuutta asiaan. Mutta siitä siis lisää seuraavassa.

Blondi on oppivainen eläin

Kärsin lievästä korkeanpaikankammosta. En kuitenkaan antanut sen häiritä, kun lupauduin auttamaan ystävääni talon maalauksessa. Projekti ei ollut ihan helpoimmasta päästä, sillä sileän laudan sijasta maalattava pinta koostui paanuista, jotka piti hioa ennen maalaamista. Kun lisäksi paanupeitteinen seinä oli yli 16 m korkea, ei korkeanpaikankammolle ollut sijaa. Projekti sisälsi siis huikean oppimismahdollisuuden kahdelle blondille: Henkilönostimen operointi surkeiden käyttöohjeiden avulla, korkeuksissa keikkuminen ja nostimen siirtely olivat haasteita, joiden ratkaisemiseen paneuduimme intohimoisesti. Tulimme siihen tulokseen, että maalaus on välineurheilua, ja välinevuokraajan kannattaisi kiinnittää huomiota kahteen asiaan: Työturvallisuuden varmistamiseen ja asiakaskokemukseen.

Työturvallisuus: Olipa kysymys fyysisestä turvallisuudesta tai cyberturvallisuudesta, ihminen on usein heikoin lenkki. Niin tälläkin kertaa. Nostimen korin kantokyvyksi ilmoitettiin 215 kg, mutta kun koriin meni kaksi blondia, oli se aikamoisen kiikkerä. Emme antaneet sen häiritä, vaan saimme nopeasti koreografiat kuntoon ja sen jälkeen hiominen, seinien pesu ja maalaus sujuivat parhaimmillaan nelikätisesti. Pystyimme siis omalla toiminnallamme vaikuttamaan turvallisuuteen merkittävästi. Ihmettelimme kuitenkin ajoittain ohjeiden ja koulutuksen puutteellisuutta, mutta korvasimme ne siis maalaisjärjellä.

Asiakaskokemus on vaikeampi yhtälö ja tässäkin tapauksessa monen asian summa. Perusasioiden pitää olla kunnossa, ja ne toimivat moitteettomasti. Ramirentistä vuokrattu Dinolift -henkilönostin saapui paikalle sovittuun aikaan, ja toimi koko projektin ajan. Eli periaatteessa täytti vaatimuksemme. Mutta se ei ihan vielä riitä, sillä kokonaisuutena asiakaskokemuksessa oli paljon parantamisen varaa. Olisimme säästäneet tunteja, jos olisimme saaneet nettisivuilla luvatun käyttökoulutuksen tai jos käyttöohjeet olisivat olleet selkeämmät. Saimme nostimen liikkumaan yrityksen ja erehdyksen kautta ja jopa siirrettyä, mutta se vaati loputonta ohjeiden ja nettisivujen selailuja ja useita puheluja ei-niin-osaavaan asiakaspalveluun. Loppu hyvin kaikki hyvin, projekti valmistui kuin valmistuikin aikataulussa, ja sen päätteeksi shampanja ja villit voitonjuhlat olivat paikallaan.

Kuviot kunnossa

Kun kaksi blondia laitetaan reilun neliön kokoiseen henkilönostimen koriin, vaaditaan saumatonta kommunikaatiota, huikeaa notkeutta ja viilipyttymäistä rauhallisuutta. Kaikki tämä toteutui, ja lisäksi yläilmoissa keikkuessa oli aikaa keskittyä olennaiseen, eli maailman parantamiseen. Keskustelumme sivusivat työelämää, johtamista ja ihmissuhteita yleensä, ja niiden tuloksena maailma on varmasti entistä parempi. Myös edellä mainitun asiakaskokemuksen ruotiminen vei aikansa. Ainoa asia, joka hiukan rikkoi keskittymistämme, oli puolen päivän aikoihin keittiön tuuletusventtiilistä tulviva ruuan tuoksu. Työtehomme takasi nimittäin loistava ruokahuolto, josta oli vastuussa Evan kohta 80 -vuotias isä, joka loihti toinen toistaan herkullisempia lounaita. Myös logistiikka toimi moitteettomasti – ja vaikka maalin väri aiheutti hiukan lisäsäätöä, saimme projektin valmiiksi etuajassa.

Sattumien summana päädyin siis tarkastelemaan Hangonkylän asuntomarkkinoita ja löysin kivan pienen talon. Projekti siis johti seuraavaan. Nyt kun kodin remontti Espoossa on valmis ja ulkomaalauskokemustakin löytyy, riittää energiaa uuteen projektiin: Talven aikana suunnitelmissamme on remontoida uusi kesäkotimme kuntoon yhdessä ystäväni Ullan kanssa. Kuviot ovat siis jälleen kunnossa!