Black Friday -kampanjoinnin rantauduttua Suomeen en voi kuin liittyä ihmettelijöiden kuoroon. Joka tuutista tunkeva mainonta ylitti ärsytyskynnykseni. Jäin pohtimaan syitä siihen miksi ihmeessä lähtisimme mukaan amerikkalaiseen ostohysteriaan? Miksi ostaisimme tavaraa, jota emme tarvitse vain siksi, että se on tarjouksessa. Varsinkin kun alennusprosentit eivät aina kerro koko totuutta: Hesarin mukaan alennuksia oli liioiteltu, ja mainostettujen tavaroiden saatavuudessa oli suuria rajoitteita.

Ostohysterian kyseenalaistamisen lisäksi olen viime aikoina pohtinut vastuullisuutta yleisemminkin, ja miettinyt omia arjen valintojani kestävän kehityksen kannalta. Ja todennut, että olen kaukana ihanteesta.

Tavarankesyttäjä: Eroon turhasta

Ennen kuin asetuimme Suomeen 2010, olin tottunut muuttaja. Elämä kuljetti opiskelemaan ja töihin, ensin Suomessa ja myöhemmin maailmalla. Lapsuudenkodista pois muutettuani olen asunut yhteensä 16 eri asunnossa 10 eri paikkakunnalla, 5 eri maassa Suomen lisäksi. Olen siis tottunut muuttamaan. Ja siinä sivussa kesyttämään tavarapaljoutta.

Muuttamisen pahin puoli on luopuminen tutusta ja turvallisesta: Ystävistä, paikoista ja rutiineista. Luopumisessa on myös hyvät puolensa. Muuttaessa on pakko käydä läpi kaappeihin ja laatikoihin keräytyneet tavarat ja luopua turhasta. Suomeen muutettuamme olemme asuneet pitkään samassa paikassa, ja tavaran määrä on alkanut häiritä – mitä enemmän säilytystilaa, sitä helpompi on hillota tavaraa kaappeihin, laatikoihin ja autotallin perälle. Tulin siis siihen tulokseen, että jotain pitää tehdä, ja aloitin tavarankesytyksen muuttosimulaation hengessä.

Viime viikkoina vuosien aikana kertyneet lelut, eli vauvanuket, barbit, bratzit, polly pocketit ja petshopit ovat saaneet lähteä. Samoin kuluneet lakanat, peitot, tyynyt ja pyyhkeet, ja käsityöharrastuksen tuloksena kertyneet kangaspalat ja langanjämät. Ne on kaikki lajiteltu kierrätykseen, yhdessä parittomien astioiden ja käytöstä poistetun kodin elektroniikan kanssa. Kaiken kaikkiaan tavarankesytyksen seurauksena olemme vieneet SPR:n konttiin ja Kierrätyskeskukseen autolasteittain tavaraa. Ja lisääkin on luvassa: Vaatekaappien siivous on vasta alussa, ja kirjahyllyjen lukemattomat kirjat odottavat läpikäyntiä.

Osta vähemmän ja kun ostat, ota selvää mitä ostat

Muuttosimulaation tuloksena olen myös miettinyt kulutustottumuksiani. Olen huomannut, että alet, ystävämyynnit ja hullut päivät eivät enää saa minua liikkeelle entiseen malliin. Syynä on osin se, että, että tavaraa on jo entuudestaan enemmän kuin tarpeeksi. Mutta myös vastuullisuus mietityttää: Olisi kiva ostaa eettisesti ja vastuullisesti tuotettuja tuotteita – tai jättää tarpeeton tavara kokonaan ostamatta.

En ole ajatusteni kanssa yksin, esimerkkejä löytyy lähipiiristä enemmänkin. Jopa suuria ikäluokkia edustavat, niukemmat ajat kokeneet vanhempani ovat tulleet siihen tulokseen, että kaikkea ei tarvitse säästää. He ovat myös näyttäneet mallia ekologisessa elämäntavassa muuttamalla omakotitalosta pienempään ja helppohoitoisempaan kerrostaloasuntoon, ja samalla hankkiutumalla eroon turhasta tavarasta.

Myös tutkimustulokset puhuvat vastuullisen kuluttamisen puolesta: Unileverin mukaan 50% kuluttajista haluaisi ostaa vastuullisesti tuotettuja tavaroita ja palveluita. Haasteena vastuullisessa kuluttamisessa on kuitenkin se, että on vaikeaa arvioida valintojen vaikutusta. Vaikka vastuullisuus on osa isompien yritysten raportointia, viestintä ei useinkaan tavoita kohdeyleisöä. Suomalainen AskKauko -tekoälyratkaisu  ratkaisee viestintäongelman linkittämällä kuluttajan valintojen vaikutukset helposti ymmärrettäviin suureisiin ja tuo brändeille tervetulleita työkalun, jolla visualisoidaan niiden vaikutukset. Esimerkiksi suomalainen Globe Hope ja Innovation House Finland ovat rakentaneet vastuullisuusviestinsä Impact Report -palvelun avulla. Se auttaa osaltaan meitä kuluttajia tekemään parempia valintoja. Jos niin haluamme.

Arjen valintoja

Tavaramäärän karsiminen ja turhien tavaroiden ostamatta jättäminen on hyvä alku kestävän kehityksen kannalta parempaan arkeen. Mutta myös muut valinnat vaikuttavat. Haluaisin syödä mahdollisimman puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa. Onneksi lähiruuan saatavuus on parantunut huomattavasti viime vuosina. Mitä yleisesti ekologisempaan syömiseen tulee, perheemme teinit ovat herätelleet keskustelua lihan syönnin vähentämisestä. Ajatus ei ole ihan mahdoton, joskin on tunnustettava, että kunnon pihvi maistuu hyvälle silloin tällöin. Teinivetoisesti kasvisruokapäivä on kuitenkin hiipinyt arkeemme puolivahingossa.

Suurimmat arjen haasteet liittyvät kuitenkin liikkumiseen ja asumiseen. Vaikka Elmo (siis autoni) on hybridi, joukkoliikenne olisi huomattavasti vähäpäästöisempi vaihtoehto. Valitettavasti se ei kuitenkaan tue yrittäjän arkeani kovinkaan hyvin. Tehokas ajankäyttö vaatii siis ainakin toistaiseksi autoa, koska asumme omakotitalossa Espoon perukoilla. Nautin tilavasta ja kauniista kodista, mutta samaan aikaan tiedostan, että vähemmälläkin pärjäisi. Muutto ei kuitenkaan ole vielä ajankohtainen. Niinpä keskityn pitämään sisälämpötilan alhaisena ja käyttämään joukkoliikennettä silloin kun se on mahdollista.

Tiedostan ja tunnustan, että kestävän kehityksen mukainen elämä vaatii tekoja, ja teot alkavat arjen valinnoista. Omissani on vielä paljon parantamisen varaa. Minkälaisia valintoja Sinä teet?