Tohtorin arki alkoi

Viime viikon blogissa pohdiskelin joulun ja uuden vuoden hiljaisuutta ja rauhaa, ja ihmettelin miksi ihmeessä en rauhoitu ja reflektoi säännöllisesti arjessa. Tällä viikolla se sitten alkoi toden teolla, arki nimittäin. Päivät täyttyivät asiakastapaamisista ja tutkimuksesta, tekemisestä ja tekemisen suunnittelusta. Tein myös comebackin harjoitusohjelman pariin. Päivien ”ohjelmoituessa” kuin itsekseen, muistelin miltä rauhoittuminen tuntuu. Ja päätin, että yritän ottaa aikaa rauhalliseen reflektointiin.

Samalla jäin miettimään ajankäyttöä: Tekemistä on paljon ja se on mielenkiintoista ja monimuotoista kaikilla rintamilla – asiakkaiden kanssa, akateemisessa maailmassa ja jopa painonnostosalillakin. Mistä siis otan haluamaani aikaa reflektointiin? Ja mihin aikani oikein kuluu?

Asiakkaat ensin: Monimuotoista tekemistä

Viime viikolla palasin toden teolla asiakasprojektien pariin. Oli kiva huomata, että elämä ei lopu jouluun, vaan toimintaa on vielä tammikuussakin. Viime viikolla virittelin tapaamisia mm. kyberturvallisuutta sivuten, pohdiskelin suomalaisyritysten mahdollisuuksia Intiassa ja Etelä-Afrikassa, viimeistelin yhden tekoälyprojektin ja sovin tapaamisia tuleville viikoille. Puuhakasta siis oli, ja tulee olemaan lähiviikkoinakin.

Turha kai peitellä sitä, että olen ihan liekeissä projekteistani. Parasta niissä on asiakkaan ongelman ratkominen. Olipa kysymyksessä strategia, avoin innovaatio tai tekoälyn hyödyntäminen liiketoiminnassa, olennaista on se, että keskitytään ratkaisemaan oikeaa ongelmaa, löydetään etenemistavat yhdessä ja viedään asiaa eteenpäin energisesti. Viime viikon kohokohta oli palaute tyytyväiseltä asiakkaalta, se motivoi entisestään.

Tohtorin oppi: Positiivista palautetta kannattaa antaa aina kun siihen on aihetta. Se auttaa pitämään energian korkealla ja mielen virkeänä. Ja palautteen antaminenhan on reflektointia parhaimmillaan.

Akateemista kirjoittamista: Kesällä konferenssiin?

Välittävän yrityskulttuurin tutkimushankkeeni on edennyt. Kirjoittelin joululomalla ensimmäisen vaiheen tutkimustuloksia puhtaaksi, ja pohdiskelin niiden julkaisemista. Päädyin siihen, että yritän kesällä päästä pariin konferenssiin. Kun tutkailin EGOS ja EURAM -konferenssien deadlineja kauhistuin – papereiden jättöpäivät olivatkin jo nyt tammikuun puolessavälissä.

En kuitenkaan lannistunut, vaan otin esille raakatekstin, jota työstin kesällä. Sitä ja joululomalla kirjailemiani tutkimustuloksia yhdistelemällä, tuotin viime viikolla 40 sivua akateemista tekstiä. Ja aikaa on vielä koko huominen päivä. Vaikka deadlinet näyttivät ensin täysin utopistisilta, uskon, että saan paperit jätettyä kuitenkin niiden puitteissa. Sitten voikin keskittyä toivomaan, että ne menevät julkaisuseulasta läpi.

Tohtorin oppi: Mikään ei motivoi niin kuin tiukka deadline. Sen puitteissa saattaa venyä uskomattomiin suorituksiin. Täytynee reflektoida tätä huomenillalla, kun saan tekeleeni valmiiksi.

Arki alkoi salillakin

Kahden viikon irrottautuminen normaalista harjoitusohjelmasta ei kuulosta kovinkaan dramaattiselta. Voisi kuvitella, että se ei tunnu missään. Tehdessäni paluun salille huomasin kuitenkin, että se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Tuntuma rautaan häviää näköjään yllättävän nopeasti.

Vaikka joululoma oli liikunnallinen, tuntuivat ensimmäiset kyykyt loma jälkeen todella raskailta. Huolimatta siitä, että aloitin kevyillä raudoilla ja lyhyillä sarjoilla. Tuloksena oli se, että ensimmäistä treeniä seuraavina päivinä rappusten kävely alaspäin oli varsin vaivalloista. Sama meno jatkui koko alkuviikon. Loppuviikosta tuntuma alkoi jälleen palata, ja uskaltauduin jopa suunnittelemaan SM -kisoihin ilmoittautumista.

Tohtorin oppi: Rutiineista irrottautuminen kannattaa. Siitä huolimatta, että paluu arkeen on kivuliasta.

Asiakkaat, akatemia ja arki – ja aurinko

Tämä viikko hurahti huippunopeasti ja viikonloppu samoin. Vaikka talvea on vielä jäljellä, ilmassa oli jo aavistus keväästä ja pitenevistä päivistä. Sitä ennen on kuitenkin kiva nauttia arjesta ja aurinkoisista talvipäivistä – mielenkiintoista ja haastavaa tekemisestä on luvassa niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Uskoisin, että jos ja kun onnistun ottamaan aikaa reflektoinnille arjessakin, se rauhoittaa mieltä ja auttaa keskittymään olennaiseen: Asiakkaisiin, akateemiseen tutkimukseen ja arkeen itseensä.