Perjantai. Ruohonleikkuri käynnistyy noin viidennellä vetäisyllä. Mutta käynnistyy kuitenkin. Se tarkoittaa sitä, että sitä ei tällä kertaa tarvitse houkutella kiroilemalla tai potkimalla. Leikkurin oikuttelevasta luonteesta huolimatta nurmikon leikkuu on nykyisin lempipuuhaani. Puolitoista tuntia meditatiivista kävelyä, jonka lopputulemana on kaunis ja tasainen ruohomatto. Kun ruoho on leikattu, mieli on rauhallinen ja ajatus kirkas.

Ajatuksen kirkkaus ja mielenrauha ovat viime kuukausina olleet ajoittain hakusessa. Kevät on ollut ”erilainen”. Samaan aikaan rauhallinen ja puuhakas. Rauhallista on ollut lähinnä laskutusrintamalla: Kun koronakriisi alkoi, liikevaihdostani katosi 2/3 kun kaikki koulutukset peruttiin ja sovittujen projektien aloitusta lykättiin. Puuhakkaan menon on taannut epävarmuus tulevasta. Monet yritykset, joiden kanssa työskentelen, joutuivat muuttamaan toimintaansa. Olemme hakeneet rahoitusta ja rukanneet liiketoimintasuunnitelmia. Pohtineet tulevaa ja tulleet siihen tulokseen, että kukaan ei tiedä miten pitkälle muutos ulottuu. Puuhaa on riittänyt myös tutkimus- ja kirjoitusrintamalla.

Vahva tahto vie naiset vaikka läpi akateemisen julkaisuseulan

Aloittaessani välittävän yrityskulttuurin tutkimusta moni kysyi miksi haluan kirjoittaa akateemisia artikkeleita. Mitä lisäarvoa se tuottaa? Vastaukseni on ollut se, että ihmiset oppivat ja innovoivat eri tavalla. Kirjoittaminen on minulle tapa oppia. Se auttaa strukturoimaan ajatuksia ja hahmottamaan kokonaisuuksia. Akateemisen yhteisön hyväksyntä on minulle merkki siitä, että olen tehnyt työni hyvin. Siksi olemme tänä keväänä keskittyneet prosessoimaan aineistoa ja kirjoittamaan papereita. Se on myös tuottanut tulosta. Suureksi ilokseni välittävän yrityskulttuurin tutkimukseen liittyvät kaksi ensimmäistä paperia menivät keväällä läpi akateemisesta julkaisuseulasta.

• Purpose driven growth -paperi käsittelee ihmisten tarvetta määritellä oma ja työn tarkoitus. Se on relevantti myös koronan jälkeisessä maailmassa. Uskon, että ne yritykset jotka pystyvät artikuloimaan toimintansa tarkoituksen niin, että asiakkaat, työntekijät ja kumppanit sitoutuvat siihen pärjäävät paremmin kuin muut. Paperi esittelee merkityksen määrittelyn viitekehyksen – ja nyt kun se on hyväksytty myös akateemisen yhteisön toimesta (European Academy of Management) siitä uskaltaa puhua ääneenkin. Sisällöstä lisää mm. Pysähdy. Arvioi. Toimi. -podcastissa, jossa olin vieraana pari viikkoa sitten.
• Caring Corporate Culture -viitekehys sai niinikään akateemisen yhteisön (Academy of Management) hyväksynnän – siitä huolimatta, että se on poikkitieteellisyydessään hankala kokonaisuus. Uskon kuitenkin, että strateginen, organisaatioteoria ja johtamisen tutkimus osaltaan selittävät sitä miten asiantuntijaorganisaatioiden johtamisen tulisi kehittyä.

Vaikka pari teemaa tuli käsiteltyä jo alkuvuodesta, on aineisto sen verran monimuotoinen, että lisääkin on luvassa. Kesälomasuunnitelmissa onkin tutkimusaineiston jatkoanalyysiä, ja toivottavasti pari paperia lisää saman aiheen tiimoilta syksyn kuluessa. Tutkimusrintamalla siis tapahtuu toivottavasti jatkossakin.

Kirja juhannukseksi – aiheesta viis 🙂

Tämän vuoden tavoitteissamme oli myös kirjoittaa kirja juhannukseksi. Hyvin suunniteltu ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut puoliksi tehty. Aloitimme tutkimuskumppanini Ullan kanssa reippaasti tammikuussa – aiheena siis edellä mainittu välittävä yrityskulttuuri. Huomasin kuitenkin nopeasti, että akateeminen kirjoittaminen oli ”tyhjentänyt pajatson” aiheen tiimoilta. Ehdotinkin, että siirrämme projektia eteenpäin. Näin teimme. Mutta. Sitten tuli korona. Ja ainakin teoreettisesti minulla oli aikaa. Joten… yksi asia johti toiseen. Ensin tuli ajatus. Sitä seurasi toiminta… ja ennen kuin huomasinkaan, uusi kirjaprojekti oli käynnissä.

Aihe kirjaan löytyi konsultoinnin sivujuonena. Olin alkuvuodesta mukana Spinversen tiimissä valmistelemassa Nokian Business Finland Veturi -rahoitushakemusta, jonka ytimessä ovat 5G ekosysteemien hyödyntäminen erilaisissa toimialavertikaaleissa (Industry 4.0). Projektin kuluessa huomasin lukevani ekosysteemeistä. Materiaalia läpikäydessäni huomasin, että ekosysteemissä toimimisen johtamisesta on kirjoitettu varsin vähän. Ja se mitä on kirjoitettu on ei vastaa yritysten kannalta olennaisiin kysymyksiin – kuten ”mitä ekosysteemeissä toimiminen vaatii?” ja ”miten huomioidaan ekosysteemitaso, yritystaso ja yksilötaso?”

Korona vapautti aikaa. Kun vielä rahoitus järjestyi, kirjaprojekti käynnistyi kuin varkain. Varsinainen kirjoitustyö alkoi aprillipäivänä. Rupeama on ollut tiivis, mutta juhannuksen aatonaattona sisältö oli pääosin kasassa. Kirja juhannukseksi -tavoite siis lähes toteutui. Ei kai sillä ole väliä, että aihe on eri kuin alun perin suunnitteltu. Projekti siis jatkuu heinäkuussakin, ja optimistina uskon, että sisällön viimeistely tulevien viikkojen aikana on kivaa loma-aktiviteettia.

Lomalla viimeinkin

Strategian teossa vaikeinta on luopua vanhasta, jotta uudelle tulee tilaa. Sitä yritän tehdä myös omissa toimissani. Siksipä tein loman alkajaisiksi aktiviteetti-inventaarin kaikista tekemisistäni. Katsoin asioita kriteereinäni mukana olevat ihmiset, liiketoiminnan kiinnostavuus, siinä mukana olevat ihmiset ja tulevaisuuden potentiaali. Näillä kriteereillä arvioituna päädyin siihen, että portfoliossani on liikaa tekemistä, ja ihmisiä, jotka kuluttavat energiaa. Harjoituksen tuloksena määrittelin mikä on minulle tärkeää, ja mihin haluan panostaa. Aktiviteettien listalla säilyvät siis tutkimus, koulutus ja konsultointi. Ja fokuksessa strateginen johtaminen teemoina merkityksellisyys, innovaatiot ja ekosysteemit.

Tutkimusta. Kirjan viimeistelyä ja taittoa. Siinäpä siis loma-aktiviteettia kerrakseen. Toivonkin, että niiden lisäksi onnistun lomaviikkojen aikana tekemään asioita, jotka antavat tilaa ajatella. Kuten vaikkapa ruohonleikkuuta. Sitten yrittäjä jaksaa taas yrittää!