Tällä viikolla Suomi on ollut sekaisin. Lunta on tullut enemmän kuin tarpeeksi, ja kaikki omakotitalossa tai rivitalossa asuvat, ovat saaneet runsaasti hyötyliikuntaa lumitöiden parissa. Allekirjoittanut mukaan lukien. Ja jos ”nomen est omen” minun pitäisi olla varsinainen virtuoosi kolan kimpussa. Eikä minulla varsinaisesti ole mitään lumitöitä vastaan – varsinkaan kun niissä toimivat apuna koirapari Pablo ja Diego.

Kolaleikki

Olen useammassakin blogissa peräänkuuluttanut positiivisen asenteen voimaa. Ja suurimman osan aikaa onnistunkin näkemään tilanteessa kuin tilanteessakin jotain positiivista. Mutta täytyy myöntää, että viime viikolla asenne oli koetuksella, kun useampanakin aamuna pihalla odotti 15-20cm lumikerros.

Lisähaasteena lumitöihin tuovat pikkuapurit, eli havannankoirat Pablo ja Diego, joiden mielestä kolaaminen on kiva leikki. Kolan varressa hikoilevalle tohtorille voi ja ehdottomasti kannattaakin murista ja haukkua… No positiivista ”kolaleikissä” on siis ollut se, että siinä suupielet kääntyvät vastustamattomasti ylöspäin kaksikon toilailuja seuratessa. Siitä huolimatta, että kolattavaa pihaa on paljon ja siinä on myös ylämäkiosuuksia. Kannattaa siis hankkia koira tai kaksi, ja niin kolaaminen sujuu huomaamatta koiria jahdatessa.

Tohtorin huomio: Huumori auttaa myös monessa työelämän tilanteessa, jossa asenne on koetuksella. Vakavat asiat toki kannattaa ottaa vakavasti, mutta usein huumoria voi ja kannattaa käyttää, jos ollaan pattitilanteessa. Sitäpaitsi, naurulla on monia terveysvaikutuksia.

Empatia

Lumityöt ovat kirvoittaneet myös kiivaita keskusteluja ja pientä kritiikkiäkin perhepiirissä. En kuulemma lyki lunta riittävän pitkälle, vaan rakennan valleja, joita sitten pitää siirrellä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lumitöiden teko heti aamusta on hyödyllistä, vaikka se ei ehkä menisi ihan 100% niin kuin residenssissämme asuva toinen aikuinen on ajatellut. Olen myös yrittänyt kertoa, että lumen lykkiminen on huomattavasti haasteellisempaa, jos on ruumiinrakenteeltaan 25kg kevyempi ja 15cm lyhyempi ihminen. Toisin sanoen, mielestäni kinosten muotoilun voi hoitaa päiväsaikaan se, joka on vahvempi ja ulottuvampi.

No. Tarinassa on todennäköisesti kaksi puolta. Ymmärrän toki, että lumen lykkiminen aamukuudelta ei houkuttele, jos ajan voi käyttää nukkumiseen. Toisaalta olen sitä mieltä, että lumen poistaminen ajotieltä mahdollistaa pihasta poistumisen ylämäkeen ilman jännitystä siitä pääseekö pihasta pois vai ei, joten se kannattaa.

Tohtorin huomio: Useimmissa asioissa on kaksi puolta. Ja empatia, eli kyky asettua toisen asemaan auttaa löytämään ratkaisuja vaikeissakin tilanteissa. Monissa asioissa näennäisesti ”oikea” tai ”helppo” ratkaisu on sitä vain toisen osapuolen näkökulmasta. Kannattaa siis pitää keskustelukanavat auki ja kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Sillä välttää monta hermostumista… Vaikka olisikin oikeassa.

Tunteet ilmoille

On tunnustettava, että loppuviikosta lumityöt kirvoittivat myös muutamia kirosanoja. Viikon alun pehmeä ja kevyt pakkaslumi oli sunnuntaiaamuna historiaa, sen tilalla oli painavaa vetistä moskaa, jonka lykkiminen oli todella raskasta. Loppua kohti päädyin lapiohommiin, Kola ei enää jaksanut kuljettaa kolaa.

Kirosanoja mumistessani totesin, että tässä sitä nyt päästellään kielteisiä tunteita ilmoille. Vähän samaan malliin kuin Tempaus-Areenan aamutreeneissä, joissa meno on tamperelaisen kanssatreenaajan mukaan kuin Tapparan kopissa.

Tohtorin huomio: Negatiiviset tunteet kannattaa tunnistaa ja antaa niille tilaa. Mutta, ei ehkä missä tahansa – vaan luottamuksen ilmapiirissä. Sellainen löytyy treeniyhteisöstämme, jossa palaute on suoraa, ja joskus ronskiakin. Luottamuksen ilmapiirissä on tilaa onnistua ja epäonnistua, ja ennen kaikkea antaa suoraa palautetta. Sitä tarvitaan työpaikoillekin pelkän päänsilityksen sijaan.

Kevättä kohti

Vaikka viikko onkin ollut talvinen ja lumityövoittoinen, myös kevään tuntua on jo ilmassa. Päivät ovat jo pidentyneet ja aurinkokin on näyttäytynyt. En ole vielä kaivellut suksia esille, mutta ehkäpä teen sen ensi viikolla. Talvi on asennekysymys, niin kuin elämäkin. Ja siksi siihen kuuluvat tunteet, ne negatiivisetkin!