Tämän vuoden ensimmäinen puolisko oli minulle muutoksen aikaa. Positio globaalissa organisaatiossa jäi taakse, kun heittäydyin yrittäjäksi ja ryhdyin tekemään asioita, joista olen innostunut ja kiinnostunut. Parinkymmenen korporaatiovuoden jälkeen avoimuus uudelle ja mahdollisuus tehdä töitä erilaisissa työyhteisöissä monenlaisten ihmisten kanssa tuntuu hyvälle.

Loman aikana ehdin reflektoida muutosta paitsi itsekseni, myös perheen ja ystävien kanssa, ja tulin siihen tulokseen, että vaikka muutoksen tekeminen ei ole helppoa se kannattaa. Tässä kirjoituksessa avaan sitä mitä pohdin muutosta tehdessäni, ja mitä opin matkan varrella. Ehkä tästä on hyötyä myös muille?

Reflektio 1: Ammatillisen identiteetin inventaario

Kun mietin muutoksen tarpeellisuutta, lähdin liikkeelle ammatillisesta identiteetistäni. Tulin siihen tulokseen, että olen ensisijaisesti strategikko, innovaattori ja johtaja. Totesin, että osaamisellani on varmasti käyttöä useammassakin kontekstissa. Päätös tulla ulos korporaatiolaatikosta vaati kuitenkin itsetutkiskelua. Sen tuloksena määrittelin itseni uudelleen: Olen freelancer, tutkija, yrittäjä, hallitusammattilainen ja bloggari.

Ammatillisen identiteetin päivitys on tuonut mukanaan valtavan määrän positiivista energiaa, elämäniloa ja innostusta. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut valtavasti. Freelancerina olen löytänyt uusia työkavereita ja päässyt mukaan tekemään asioita, joita haluan tehdä: Analytiikka, tekoäly ja avoin innovaatio. Tutkijana olen paneutunut organisaatiokulttuuriin ja sen merkitykseen. Yrittäjänä ja hallitustyön kautta olen mukana kehittämässä uutta liiketoimintaa. Kaikessa mitä teen, pystyn hyödyntämään aikaisempaa kokemusta ja oppimaan uutta. Ammatillinen identiteettini ei siis ole muuttunut, mutta konteksti missä toteutan itseäni, on hyvin erilainen – monimuotoisempi ja vaihtelevampi.

Tohtorin johtopäätös: Oman osaamisen inventointi aika-ajoin kannattaa. Sen tuloksena löytää usein uusia mahdollisuuksia, ja parhaimmillaan pääsee tekemään juuri niitä asioita joita haluaa tehdä.

Reflektio 2: Positiivisuus ruokkii positiivisuutta

Kontekstilla on siis väliä, samoin ihmisillä, joiden kanssa työskentelemme ja vietämme vapaa-aikaamme. Ammatillisen identiteetin lisäksi, tarkastelin vuodenvaihteessa myös ympärilläni olevia ihmisiä. Totesin, että elämässäni on paljon ihmisiä, joilta saan energiaa – tärkeimpinä perhe, ystävät ja treenikaverit, ja inspiroivat ja innovatiiviset kollegat. Löysin ympäriltäni myös muutamia energiasyöppöjä, sellaisia ihmisiä, joiden kohtaaminen kuluttaa energiaa antamatta mitään positiivista tilalle. Energiataseen tiedostaminen helpotti kanssakäymistä – ja auttoi neutraloimaan negatiivisia kohtaamisia. Ja panostamaan positiiviseen kanssakäymiseen.

Tohtorin johtopäätös: Positiivisuus ruokkii positiivisuutta, ja yhdessä tekeminen on mukavampaa, jos sen tekee pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla. Lisäksi tulokset puhuvat puolestaan: Positiivisuus, avoimuus ja yhdessä tekeminen ovat tuottavat innovatiivisia ratkaisuja nopeammin ja tehokkaammin.

Reflektio 3: Kokonaisvaltainen hyvinvointi

Ammatillisen identiteetin ja kontekstin lisäksi tarkastelin omaa hyvinvointiani ja hämmennyin. Huomasin, että en nuku hyvin. Treenaaminen tuntui pakkopullalta, ehkä siitä syystä, etten unen puutteen takia palautunut. Ruokavalio oli pääosin kunnossa, mitä nyt väsymys sai kädet hakeutumaan karkkipussille vähän turhan usein. Suurin huolenaiheeni ei kuitenkaan ollut fyysinen hyvinvointi, vaan se, etten oikein jaksanut innostua mistään. Samat asiat toistuivat päivästä ja viikosta toiseen. Elin autopilotilla.

Reflektoinnin tuloksena päädyin käynnistämään muutoksen pienillä asioilla. Ensimmäiseksi pyrin saamaan nukkumisen kuntoon. Kun unirytmi löytyi, myös treeni alkoi kulkea paremmin. Ja kun ammatillinen identiteetti kirkastui, myös innostus treenaamiseen löytyi jälleen. En ole vielä asettanut tavoitteita tälle vuodelle, mutta palaan asiaan kun valmentajani palaa kesälomalta. Ehkä vielä innostun jälleen kisaamaan tositarkoituksella.

Tohtorin johtopäätös: Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Nukkuminen auttaa moneen vaivaan ja pulmaan – ainakin minun kohdallani halu ja kyky tehdä muutoksia löytyi kuin itsestään sitä mukaa kun unen laatu parani. M.O.T.

Akut ladattuna syksyyn: Matka jatkuu

Kesäloma tuli tarpeeseen. Kiireettömät aamuvaellukset Hangon hiljaisilla kaduilla. Sopivasti monipuolista liikuntaa ja yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa. Rentoa loikoilua rantakallioilla hyvän kirjan kanssa. Niillä ja runsaalla aurinkolatauksella mennään kohti syksyn mielenkiintoisia haasteita.

Muutokseni lähti kolmesta suunnasta: Pohdin ammatillista identiteettiäni, ympärilläni olevia ihmisiä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Reflektoinnin lopputulemana tulin siihen tulokseen, että kannattaa tehdä asioita, joista on innostunut. Kaikkea ei voi osata heti, mutta oppiminen on itsessään motivoivaa – varsinkin jos ympärillä on fiksuja ihmisiä, joiden kanssa sparrailemalla syntyy positiivinen vire.

Innostus ja positiivisuus ovat osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se kenen kanssa tekee ja tekeminen itsessään ovat joskus tärkeämpiä kuin tarkasti määritellyt tavoitteet. Toisin sanoen, uskon siihen, että matka on tärkeämpää kuin päämäärä.