Suomen sää ei pettänyt. Tiistaiaamuna oli pimeää ja märkää, eli juuri sopiva Slush –sää. Se ei kuitenkaan merkittävästi menoani haitannut, vaikka tekikin tapahtumista toiseen siirtymisen hiukan epämukavaksi. Kastuin. Mutta niin kastui moni muukin. 

Slush oli tänä vuonna erilainen kokemus. Koska en ollut yritysedustajana, sain keskittyä asioihin, joista olen itse kiinnostunut. Tai oikeammin, luulin tehneeni valintoja, mutta Slush yllätti minut: Tapasin ihmisiä joita halusin tavata, ja uusia tuttavuuksia, jotka yllättivät positiivisesti. Perinteitä mukaellen, löysin Slushista siis jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua, ja keskiviikkona sinistäkin.

Jotakin uutta: Splush

Aloitin Slush osallistumiseni Futuricen järjestämässä Splush Peace Tech-tapahtumassa. Puhujina siellä olivat Tarja Halonen, YK:n strategisesta koordinoinnista vastaava apulaispääsihteeri Fabrizio Hochschild Drummond, pääomasijoittaja Artturi Tarjanne ja Safer Globe organisaation Maria Mekri, ja teemana teknologian rooli rauhan edistämisessä.

Keskustelun kuluessa teknologian roolia pohdittiin monesta näkökulmasta. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että teknologia ei ole lähtökohtaisesti hyvää tai pahaa, rauhaa tai sotaa varten  – vaan ihmisten valitsema käyttötarkoitus määrittää lopputuloksen. Kantavana teemana oli ennalta ehkäisevän työn merkitys. Apulaispääsihteeri Drummond nosti esille sosiaalisen median merkityksen, ja totesi, että konfliktit voivat saada vetoapua verkosta. Yhdessä Tarja Halosen kanssa hän nosti esille konfliktien ratkaisun vaikeuden ja kompleksisuuden: Tämän päivän maailmassa konfliktit kestävät kauemmin ja sovun löytäminen vie usein aikaa. Yhteinen viesti oli se, että teknologiaa kannattaa käyttää trendien analysointiin ja mahdollisen vihapuheen tukahduttamiseen alkuunsa, tai tietoisuuden lisäämiseen.

Vaikka aiheena oli niinkin iso asia kuin rauha, tilaisuuden tunnelma oli kuitenkin toiveikas: Hyväntuulisen Tarja Halosen sanoin innovaatioiden luomiseen yleisesti ja rauhanteknologian osalta erityisesti tarvitaan sekä aivoja, että sydäntä. Empatiaa, kykyä asettua vastapuolen asemaan ja halua pyrkiä ratkaisuun, jonka tuloksena kaikki osapuolet hyötyvät. Siinä me ihmiset olemme vielä toistaiseksi konetta parempia.

Jotakin vanhaa: StoraEnso

Corporate Venturing on lähellä sydäntäni. Olen väitellyt aiheesta, uskon vahvasti, että vaikka yhteistyö isojen ja pienten yritysten välillä ei ole aina helppoa on se parhaimmillaan hedelmällistä. Niinpä suuntasinkin tiistai-iltana Avanto Ventures:n tilaisuuteen kuuntelemaan parhaita käytäntöjä Venture Client -aiheen tiimoilta. Vaikka puheenvuorot, esimerkiksi BMW:n kokemukset olivat kiinnostavia, oli tilaisuuden parasta antia tapaaminen StoraEnson Samuli Savon kanssa. Tunnen Samulin vuosien takaa, joten juttua riitti. Käytinkin tilaisuutta hyväkseni kyselemällä mitä StoraEnsolla on käynnissä digitalisaatio- ja innovaatiorintamalla.

Tapaamisen kuluessa vakuutuin siitä, että Suomen start-up ystävällisimmäksi yritykseksi valitun StoraEnson digitalisaatiohankkeet ovat erittäin kiinnostavia. Vai mitä sanotte esimerkiksi dronejen käytöstä tehtaiden paloturvallisuuden varmistamiseen tai puiden kuutiotilavuuden arviointiin? Tai kyseistä tietoa hyväksikäyttävästä eMetsä -sovelluksesta, jonka avulla jokainen metsänomistaja voi saada reaaliaikaisen arvion oman metsänsä arvosta?

Keskustelun kuluessa tulimme myös siihen tulokseen, että start-up pöhinäpuhetta kuunnellessa unohtuu joskus, että jos kokeilukulttuuriin uskalletaan lähteä ”oikeasti”, on isoissa yrityksissä tilaa ja muskeleita innovoida ja investoida. Viestintä vain ehkä jää helposti tekemisen jalkoihin, joten sitä pitäisi parantaa. Olisiko Suomessa tilaa suuryrityspöhinälle?

Jotakin lainattua: Hyvä kiertämään

Avannolta jatkoin Allas Sea Poolille After Work -tilaisuuteen, jonka teemana oli ”Scaling up Smart and Clean”. Sinne saapuessani huomasin, että kiertotalous oli saanut liikkeelle ison joukon tuttaviani. Aika kului kuulumisia vaihtaen. Kivoja kohtaamisia, ei vähiten siksi, että tilaisuutta sponsoroineen alustapalvelu Solved:n hallituksen puheenjohtaja Pia Erkinheimo piti huolta siitä, että tapasin monta uutta mielenkiintoista ihmistä. Illan mielenkiintoisimpiin uusiin tuttavuuksiin kuuluu WhatCharity:n perustaja Tiia Sammallahti, jonka kanssa keskustellessani opin paljon uutta hyväntekeväisyydestä, vastuullisuudesta ja WhatCharityn alustasta, jolla saadaan hyvä kiertämään.

Jotakin sinistä: Auringonpilkahduksia

Keskiviikkoaamuna sää yllätti. Loskan sijasta saimme nauttia sinisestä taivaasta ja auringosta, ainakin hetkellisesti. Aamupalaverin keskustelujen sävy oli myös toiveikas, ideoimme yhteistyötä meriteollisuuden ja sähköisen liikkumisen tiimoilta potentiaalisten intialaisten kumppaneiden ja Business Finlandin kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että sinivalkoisella osaamisella on paljon mahdollisuuksia maailmalla – myös kehittyvillä markkinoilla. Harva tuote tai yritys kuitenkaan pääsee maailmalle omin voimin, mutta onneksi Suomessa on paljon osaamista ja ennen kaikkea avoimuutta innovoida yhdessä. Niillä pääsee pitkälle – meillä ja maailmalla.