Pride -viikko ja tutkimuksen metodologiaosuuden kirjoittaminen ovat tällä viikolla saaneet minut pohtimaan suvaitsevaisuutta. Sen lisäksi viikon aikana olen suunnitellut kesälomaa, ja pohtinut spontaaniutta ja luovuutta. Uskon nimittäin, että suvaitsevaisuus, spontaanius ja luovuus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia tämän päivän maailmassa, joka on täynnä kysymyksiä, joihin vastaaminen ei ole ihan suoraviivaista. Asioiden yksinkertaistamiseksi meitä yritetään laittaa kaappeihin ja laatikoihin tai organisaatiosiiloihin ja rooleihin, koska asioita, ihmisiä ja osaamista on helpompi käsitellä pienissä paloissa kuin kokonaisuuksina.

Samaan aikaan maailma kuitenkin muuttuu yhä monimutkaisemmaksi. Muutos on nopeaa ja väistämätöntä, ja sen ymmärtäminen vaatii monipuolista ja innovatiivista ajattelua, kykyä katsoa asioita eri näkökulmista. En siis usko, että meillä on varaa jatkaa poteroitumista, vaan päinvastoin, toivon rohkeutta katsoa asioita laajemmin.

Suvaitsevaisuus: Laatikossa on turvallista?

Akateemisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia erilaisia asioita ja ilmiöitä ja sen kautta lisätä ymmärrystä tutkimuksen kohteesta. Muuttuvan maailman haasteena on kuitenkin se, että usein asiat eivät sellaisia kuin miltä ne pintapuolisesti näyttävät. Ehkäpä siksi tutkijan rooli on tänä päivänä vaativampi kuin aikaisemmin: On uskallettava kyseenalaistaa paitsi omaa ajattelua, myös erilaisia tutkimusmenetelmiä ja valittava niistä sopivimmat.

Kun kirjoittelin tällä viikolla tutkimuksemme teoreettista viitekehikkoa, jouduin pohtimaan mihin ”laatikkoon” sen laitan. Tutkimuksemme pohtii missiota, visiota ja strategiaa, eli organisaation tarkoitusta strategian tutkimuksen kautta. Se ei kuitenkaan yksinään riitä selittämään sitä minkälaiseksi organisaation kulttuuri muodostuu, vaan lisäksi vaaditaan organisaatioteorian ja johtamisen ymmärrystä – ja niiden tutkimus on oma tieteenalansa. Lisäksi lähestymme organisaatiokulttuurin kokemusta yksilön näkökulmasta, ja sen puitteissa tieteenalat laajenevat edelleen fysiologiaan, psykologiaan ja sosiologiaan. Eikä siinä vielä kaikki: Kun näitä yhdistellään organisaatiokulttuurin kontekstissa, ollaankin yrittäjyyden ja innovaatiotutkimuksen parissa. Ei siis ihan helppoa, eikä suoraviivaistakaan.

Tulimmekin siihen tulokseen, että tutkimuksemme on poikkitieteellinen, eikä sitä voi helposti laittaa mihinkään laatikkoon. Lukijan työtä helpottaaksemme olemmekin päätyneet siihen, että julkaisemme tutkimusta pala palalta: Näin pidämme eri akateemikot mukavuusalueillaan alkuvaiheessa ja yhdistelemme palaset, kun on sen aika. Poikkitieteellisyys kun ei tunnu olevan akateemikoillekaan ihan helppo rasti. Toivommekin lopputuloksen osalta suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää uudenlaiselle ajattelulle – kykyä ja halua katsoa asioita laajemmin.

Spontaanius: Vapaus valita ja ”olla vaan”

Seuraavien viikkojen suunnitelmissani on lomailua ja kirjoittamista. Ne sopivat hyvin yhteen, sillä olen huomannut, että kirjoittaminen vaatii keskittymistä ja tilaa, ja onnistuu parhaiten, kun päivät eivät täyty palavereista, asiakasprojekteista ja tiukasta treeniohjelmasta. Aikataulujen painessa suvaitsevaisuus ja luovuus usein unohtuvat – ja elämästä tulee suorittamista.

Valmistaudun siis tällä hetkellä täyttä päätä täydellisiin lomapäiviin, joihin kuuluvat hyvät yöunet, rauhallinen päivän alku koiranulkoilutuksen ja aamupalan merkeissä. Aamupäivällä ehtii hyvin lukea ja kirjoittaa, ja ennen kaikkea ajatella. Loppupäivän voikin sitten viettää tennistä pelaten tai muuten vaan urheillen, tai rannalla loikoillen tai ystäviä tavaten. Valmistaudun siis päästämään irti kontrollista ja elämään hetkessä. Suunnittelen siis spontaania kesälomaa :-).

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen sitä mieltä että ”vain oleminen” on hyödyllistä ja rentouttavaa. Toivotan siis kaikille teille erinomaista ja innovatiivista kesälomaa!

PS. Se miten spontaani kesälomani onnistui, selviää elokussa, kun innovaatiotohtori palaa kesätauolta.