Tammikuu ja vuosi ovat alkaneet vauhdikkaasti: Globaali hullunmylly hirvittää, mutta siitä huolimatta fiilis on positiivinen. Sitä vauhdittavat vanhat ja uudet projektit, ja merkitykselliset kohtaamiset niiden tiimoilta. Yhteistyön voima vie eteenpäin: Olen ehtinyt jo Vaasaan, Hollantiin ja Tampereelle. Erityisesti puhujakeikka Tillburgin yliopistossa Hollannissa järjestetyssä Engage.EU ajatushautomossa inspiroi. Sen teemat kestävä innovaatio ja yhteistyö ovat innovaatiotohtorin tekemisen ytimessä.

Oli todella mielenkiintoista päästä keskustelemaan eri puolilta Eurooppaa tulevien eri alojen huippuosaajien kanssa. Vaikka tohtorin katse on tiukasti tulevaisuudessa, sai lounaspöydässä ilmoille heitetty kysymys ”Miksi tehdä toinen väitöskirja?” pohtimaan asiaa vielä kerran.

Halu oppia ja haastaa

Ensimmäinen ja tärkein syy oli ja on jatkuva halu oppia ja haastaa omaa ajattelua. Vaikka ikä näkyy ryppyinä silmäkulmissa ja kolotuksena kropassa, ei into ja energia oppia uutta osoita laantumisen merkkejä. Ja hyvä niin, sillä nopeasti muuttuva maailma tarvitsee paitsi hyväksi havaittuja oppeja, myös uusia ajatuksia. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Haastamista tarvitaan myös tutkimusrintamalla. Mentorini Mikko Kosonen, on moneen kertaan todennut, että tutkimusmaailma ohjautuu tänä päivänä liikaa meritokratian, eli julkaisujen määrän ja luokituksen mukaisesti. Se ohjaa tutkijoita tutkimaan aiheita, jotka sopivat huippujulkaisujen fokukseen – ja saattaa näin kaventaa näkökulmaa. Mielenkiintoiset uudet ajatukset kun usein syntyvät eri tieteenalojen risteyskohdissa, tai yhdistelevät teoriaa ja käytäntöä uudella tavalla. Tähän pyrin myös omassa tekemisessäni. Toivonkin, että ”the power of we” -teema toimii ponnahduslautana muiden ajattelulle – tai ehkäpä jatkan itse aiheen parissa, kuka tietää.

Valmius kyseenalaistaa

Toinen syy liittyy haluun paneutua asioihin syvällisesti, ei vain mennä siitä missä aita on matalin. Siinä missä ajatusten konseptointi on helppoa, edellyttää tieteellinen työ metodologian tuntemusta ja soveltamista. Perusteellisuuteen liittyy myös tunteiden hallinta – pelkällä innostuksella ei pärjää, vaan tarvitaan myös vahvoja istumalihaksia, turhautumisen tukahduttamista ja kykyä pitää yllä toivoa.

Innostus saa asioita liikkeelle ja aikaiseksi. Se kuitenkaan harvoin kantaa läpi koko projektin, vaan usein alkuinnostuksen laannuttua sen sijalle hiipii turhautuneisuus. Kun asiat etenevät hitaasti, kiusaus jättää projekti kesken kasvaa. Siksi valmius kyseenalaistaa edellyttää myös sisua, jonka voimalla jaksaa jatkaa työstämistä silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi.

Kun väitöskirja valmistui, päällimmäinen tunne oli helpotus. Nyt kun kirja on valmis, uteliasuus nostaa päätään. Kiinnostavia teemoja olisi vaikka kuinka ja paljon, joten aika näyttää mihin niistä tartun  tulevaisuudessa.

Kyky tehdä tulosta

Vaikka väitöskirjan painettu versio on konkreettinen osoitus projektin valmistumisesta, on työn arvo tulkinnasta kiinni. Joululomalla nautinkin vapaa-ajasta lukien ja neuloen. Sukkaa pukkasi, ja käsikosketeltavan tuloksen aikaansaaminen tuntui hyvälle. Neulomisen ohessa pohdin tietotyöläisen turhaumia. Ainakin itselläni on usein tunne, että asiat voisi tehdä vielä paremmin. Olenkin iän karttuessa pohtinut armollisuutta, ja todennut että täydellisyyden tavoittelun sijasta kannattaa tähdätä riittävän hyvään lopputulokseen. Näin asiat tulevat valmiiksi eivätkä jää roikkumaan.

Väitöskirja oli siis projekti muiden joukossa. Sillä oli alku, ja loppu – ja se valmistui tavoiteaikataulussa, jonka määrittely oli kaikkea muuta kuin tieteellistä. Koska ensimmäinen väitökseni tuli valmiiksi 2005, ajattelin, että olisi hienoa väitellä uudelleen 2025. Näinhän siinä sitten kävi.

Uusia unelmia – ja tavoitteita

Halu oppia ja haastaa, valmius kyseenalaistaa omaa ajattelua ja kyky tehdä tulosta tulivat todistettua projekti ”tuplatohtorin” aikana. Ja uuttakin projektia pukkaa: Suomenkielinen kirja väikkärini teemoista on työn alla, ja sen myötä mieleen on noussut myös muutama uusi ajatus.

Testailin niistä yhtä ajatushautomossa. Kun strategikko pohtii luottamusta, laskentatoimen professori arvon mittaamista ja juristi sopimusrakenteita – herää kysymys, voitaisiinko luottamuksen tuottoaste määritellä ja voisiko sitä käyttää yhteistyön tuloksellisuuden mittarina. Ja kiinnostaisiko se ketään muuta kuin tuplatohtoria? Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette.

PS. Nyt kun tohtorilla on aikaa uudelle, rosteriin mahtuisi esimerkiksi hallituspaikka tai pari. Jos hallituksessasi on ihmisläheisen strategikon mentävä aukko, niin otahthan yhteyttä!