Viime vuosi oli monella tavalla uskomattoman hieno, mutta raskas samaan aikaan. Alkuvuoden odotus ja kova työ palkittiin tuplatohtoriudella, mutta samaan aikaan totesin jälleen kerran, että ”kohtuus kaikessa” on hyvä ohjenuora. Analyysiä ja oppeja vuoden huippuhetkistä ja tekemisestä seuraavissa kappaleissa.

Q1: Odottavan aika on pitkä

Vuoden 2025 ensimmäinen kvartaali oli yhdistelmä mielenkiintoista ja tekemistä ja agressiivista odotusta. Työt EnergySampon ruorissa jatkuivat. Myös hallitustyö piti mielen virkeänä – energisoiva BotH2nia Vetylaakso, elämää rikastuttava Alexandria ja rakennusalan uudistaja Welado haastoivat pohtimaan muuttuvaa maailmantilannetta eri näkökulmista. Niin kuin monta kertaa aikaisemminkin, tulin siihen tulokseen, että erilaisten toimialojen ja ihmisten kanssa työskentely on vaativaa, mutta antoisaa.

Odottavan aika oli pitkä. Jätin toisen väitöskirjani esitarkastukseen ennen vuodenvaihdetta, ja odotin kiihkeästi palautetta kahdelta esitarkastajaltani. Ensimmäinen lausunto saapuikin heti tammikuussa, ja sen perusteella ajattelin, että kirja on painossa hyvissä ajoin ennen juhannusta. Toisin kuitenkin kävi: Jouduimme odottelemaan toista lausuntoa lähes kolme kuukautta. Ja kun se viimeinkin maaliskuun lopussa tuli, oli siinä pitkä lista muutosehdotuksia.

Muutaman päivän itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen totesin, että ei auta muu kuin kääriä hihat ja tarttua toimeen. Onneksi työni ohjaaja professori Satu Teerikangas kannusti eteenpäin. Ilman positiivista ”potkimista” olisin ehkä jättänyt homman sikseen. Mieleen hiipi kysymys: ”Kuka nyt loppujen lopuksi tarvitsee toista väitöskirjaa?”.

Q2: Kovaa työtä

Sanotaan, että ainoa paikka, jossa menestys tulee ennen työtä, on sanakirja. Kakkoskvartaali olikin sitä itseään. ”Normihommat”, hallitustyö ja väitöskirjan viimeistely pakottivat priorisoimaan ajankäyttöä. Työkaluna ja tukena oli hyväksi havaittu excel. Kirjasin kaikki esitarkastajien kommentit taulukkoon. Hain lisätietoa ja lähteitä, ja ryhdyin toimeen. Samalla lähdimme sovittelemaan väitöstilaisuutta kalenteriin. Päiväksi valikoitui 12.09.2025. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kirjan pitäisi olla valmiina ennen kesälomia. Luvassa oli siis kovaa työtä.

Kaiken keskellä päädyin vieraaksi Kauppakamarin ”Matkalla Johtajaksi” podcastiin. Siinä kohtaa elin ja hengitin väitöskirjan teemoja, joten ei ihme, että aihe puski pintaan keskustelun kuluessa. Nauhoituksen jälkeen Kauppakamarin Saija Äikäs kysyi, olenko pohtinut kirjan kirjoittamista väikkärin teemoista. Suustani purskahti hämmästynyt kysymys ”Ai suomeksi vai?”. Keskustelun seurauksena päädyin kuitenkin tapaamaan kustannustoimittaja Taina Parviaista. Kun kävelin ulos kustannussopimusehdotuksen kanssa, tulin siihen tulokseen, että kirjan työstö yksin ei houkuttele. Autoon päästyäni soitin Ulla Koivukoskelle ja houkuttelin hänet mukaan projektiin.

Q3: Juhlavuoden huipennus – kirjoittamisen lomassa

Heinäkuun alussa aloitimme Ullan kanssa kirjan kirjoittamisen. Työstimme sisällysluetteloa, pohdimme näkökulmia ja teimme kirjoitussuunnitelmaa. Kesäloma antoi sopivasti tilaa ideoida. Kirjoitusprojekti eteni aamun tunteina, päivisin keskityin lomanviettoon. Tekoäly oli oiva apuri: Kirjan teemat liittyvät keskeisesti väitöskirjaani, joten prompti: ”Käännä teksti suomeksi ja poista lähdeviitteet. Käytä helppolukuista yleiskieltä”, toimi hyvänä alkuna. Teksti vaati kuitenkin työstämistä ja ”pureskelua”. Niillä oli yllättävä positiivinen vaikutus: Kun elokuun alussa tein viimeisiä korjauksia väitöskirjan käsikirjoitukseen, oli ajatus kirkkaampi kuin kesäkuussa. Näkökulman ja kielen vaihtaminen auttoi siis myös väitöskirjan viimeistelyssä. Kun väikkärini ”The Power of We” meni painoon, alkoi jännittää toden teolla.

Väitöstilaisuuteni oli Turussa 12.09.2025. Sitä edeltävät kaksi viikkoa olivat todella stressaavia. Heräilin keskellä yötä pohtimaan kaikkea mahdollista mikä voisi mennä vikaan. Unissani kaaduin matkalla lehterille, enkä saanut sanoja suustani. Väitöstä edeltävä illallinen vastaväittäjäni professori Paavo Ritalan ja ohjaajani Sadun kanssa poisti jännitystä vain osin. Väitöspäivän harjoitukset, lounas ja konjakkihömpsyt ennen H-hetkeä auttoivat kuitenkin rentoutumaan. Kun kävelin saliin, oli ihanaa nähdä runsaslukuinen joukko perheenjäseniä ja ystäviä. Väitöstilaisuus sujui flow-tilassa, ja Paavo loi osaltaan rennon ja mukavan fiiliksen. Sen jälkeen oli juhlan aika.

Q4: Kuinkas sitten kävikään

Juhlatunnelmassa leijuminen kesti hetken. Pidempään lepoon ei kuitenkaan ollut varaa, sillä loppuvuoden agenda oli työntäyteinen. Kirjan kirjoittaminen vei leijonanosan vapaa-ajasta. Tekemistä rytmittivät viikoittaiset ”käskynjaot” ja sisällön pohtiminen yhdessä Ullan kanssa. Illat ja viikonloput kuluivat usein tiiviisti käsikirjoituksen parissa. Ei siis ihme, että takki oli tyhjä, kun jätimme kirjan kustannustoimittajallemme itsenäisyyspäivän jälkeen.

Sen jälkeen stressi laukesi, ja kroppa vaati taukoa. Tulin kipeäksi. Tauti alkoi hiipivällä kurkkukivulla, jatkui räjähtävänä räkätautina ja huipentui hakkaavaan yskään. Mieli ei antanut periksi. Joka välissä luulin jo parantuneeni ja kiirehdin pelaamaan padelia ja kuntosalille. Jouluaattona luovutin. Lepäsin. Joulunpyhät ja uusi vuosi kuluivat lähinnä lukien, leffoja katsellen ja neuloen. Lepo teki tehtävänsä, ja tauti hellitti.

Innolla uutta kohti

Vuoden ensimmäiset työpäivät kuluivat orientoituessa tulevaan. Siinä auttaa unelmakartta, jonka tekeminen on ystäväpiirimme perinne. Vaikka kartallani on osin samoja asioita kuin aikaisemmilla vuosilla, on tälle vuodelle myös uusia lähtöjä. Niistä tärkeimpiä on kirjamme julkaisu alkuvuodesta. Toiveissa olisi mahdollisesti myös uusia lähtöjä työrintamalla – rosteriini mahtuisi vielä esimerkiksi pari hallituspaikkaa.

Kartalla on myös toive siitä, että opin viime vuodesta jotakin. Olen luonteeltani energinen ja utelias, innostun helposti uusista asioista ja uuden oppimisesta. Toivonkin, että vuosi tuo tullessaan tekemistä ja palautumista sopivassa suhteessa. Vaikka odotan innolla uusia lähtöjä, niin uutta miesflunssaa en todellakaan halua!