Tämä vuosi on alkanut vauhdikkaasti, ja viime viikko oli puuhakkuudessaan energisoiva. Alkuviikosta tein muutamia konferenssipapereita, ja laitoin ne hyväksyntäputkeen. Urakan jälkeen paketoin viime vuoden isännöintitehtävät ja luovutin kiertävän vastuun seuraavalle. Viikon aikana käynnistyi myös uusi kiinnostava projekti. Viikon kohokohta oli kuitenkin lauantai, ja vuoden ensimmäiset painonnostokisat ja asiaan kuuluva banketti Tempaus-Areenalla. Kaiken puuhastelun lomassa ehdin kuitenkin myös suunnitella tulevaa ja tarkastella maailmaa avoimin silmin. Pohdinnan seurauksena syntyi myös tämä blogikirjoitus.
Strategikko vai ennustaja?
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Viime viikolla asiaa pohtiessani, mieleeni tuli Sibeliuksen vastaus Ainon kysymykseen kotiintuloajasta ”Olen säveltäjä, en ennustaja” totesi Jean kun Kämppiin lähti. Ennustamisen vaikeudesta huolimatta on mielenkiintoista pyrkiä ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja sitä miten eri tekijät siihen vaikuttavat.
Tulevaisuuden tutkimus on oma tieteenalansa, eikä ihan helppo sellainen. Strategikkona ja innovaattorina koen kuitenkin, että toimintaympäristön tarkastelu eri kulmista on strategian kulmakivi. Ehkäpä siksi, pyrin aika-ajoin tarkastelemaan eri tahojen näkemystä siitä mikä on tärkeää. Lukulistallani ovat tyypillisesti niin Gartnerin teknologiatrendit ja hype -käyrät kuin World Economic Forumin näkemykset teknologisen kehityksen merkityksestä ja niihin liittyvistä kyvykkyyksistä ja Sitran näkemykset. Myös markkinoinnin trendit kiinnostavat, sillä ne antavat suuntaa kuluttajien käyttäytymisestä. Suosikkini trendikimarassa ovat kuitenkin Fjordin trendit, sillä ne yhdistävät edellä mainittuja käytännönläheisellä tavalla.
Uskon, että silmien avaaminen ulkoiselle maailmalle ja heikkojen signaalien tulkinta, on yhä tärkeämpi osa yritysten strategia ja innovaatiotyötä. Toisaalta itsestään selvää, mutta toisaalta ei kuitenkaan ihan helppoa. Strategiaa ei kannata kuitenkaan unohtaa: Maailman monimutkaistuessa ja muutoksen muuttuessa yhä nopeammaksi, sen rooli on tärkeämpi kuin koskaan. Ehkäpä siksi, uskon, että meidän pitäisi tarkastella sekä itse prosessia ja sisältöä, ja huolehtia siitä, että osaamme hyödyntää omaa ja muiden osaamista parhaalla mahdollisella tavalla.
Strategiaprosessi: Suunnitelmasta suunnitteluun ja dialogiin
Tapa, jolla strategiaa ”tehdään” ja miten se puetaan sanoiksi, mitattaviksi tavoitteiksi ja toiminnaksi on murroksessa. Vaikka johtoryhmän kokous korpimökissä, ja sen tuloksena syntynyt strategia kuulostaa vanhanaikaiselle sitä tehdään kuitenkin monessa yrityksessä. Korulausein esitetyt missio ja visiolausekkeet ja geneeriset arvot ovat harvoin merkityksellisiä ”oikean” tekemisen kannalta. Onneksi monessa yrityksessä on yhä enenevässä määrin siirrytty osallistamaan ihmisiä strategiatyöhän. Tekeminen on kuitenkin joskus kosmeettista. On myös tilanteita, joissa strategiaa jumpataan henkilöstön kanssa, ja sitten pullautetaan ulos korulausein kuorrutettu strategia, jossa henkilöstön näkemykset eivät näy. Sanomattakin on selvää, että se ei välttämättä ole paras tapa toimia.
Strategiaprosessissa tulisi hyväksyä se, että maailma muuttuu ja se, että johto ei välttämättä ymmärrä tai osaa tulkita asiakkailta tai markkinasta tulevia heikkoja signaaleja. Siksi olisikin tarkoituksenmukaista miettiä mikä on oikea tarkastelusykli, käydä aktiivista dialogia siitä, miten suunniteltu strategia toteutuu – ja hyväksyä, että suunnitelmat eivät toteudu 100%. Suunnittelu on siis itse suunnitelmaa tärkeämpää, aktiivinen dialogi samoin.
Strategian sisältö: Tarkoitus ja merkitys
Strategian sisällön pitäisi ohjata yrityksen tai organisaation toimintaa. Trenditarkastelun ja Caring Corporate Culture -tutkimuksemme globaalin datan valossa olen vahvasti sitä mieltä, että strategian sisältöä kannattaa yksinkertaistaa. Mitäänsanomattomien missio ja visiolausekkeiden sijaan johdon kannattaisi keskittyä miettimään miten yrityksen tekeminen artikuloidaan niin, että se energisoi niin asiakkaat, työntekijät kuin yhteistyökumppanitkin.
Tarkoituksen (englanniksi purpose) määrittely kuulostaa suoraviivaiselle, ja sitä se onkin, mutta se vaatii rohkeutta jättää olemassaolevat toimintamallit ja yksinkertaistaa rajusti. Tarkoitus näkyy myös monessa trendilistauksessa: Esimerkiksi Fjordin ”kasvun monet kasvot” -trendi tuo esille kapitalismin keski-iän kriisin, ja kehottaa keskittymään laajempaan tarkoitukseen. Myös Deloitte julistaa ”purpose is everything” osana markkinoinnin trendejä, ja uskoo yrityksen tarkoituksen vaikuttavan valintoihimme.
Väittämät on helppo allekirjoittaa alustavien tutkimustulostemme valossa. Caring Corporate Culture -tutkimuksemme otoksesta suurin osa (75%) kokee yrityksen olemassaolon tarkoituksen artikuloinnin tärkeäksi tekijäksi. Mielenkiintoista on myös se, että tutkimustuloksemme vaikuttavat olevan ajan hermolla. Niistä esimerkkinä, on käytännönläheinen työkalupakki tarkoituksen määrittelyyn. Se ottaa huomioon laskentatoimesta tutun ”triple bottom line” -ajatusmallin, ja rakentaa sen perusteella strategisen raamin, jolle yrityksen tai yhteisön on helppo rakentaa. Nähtäväksi jää, kuka on riittävän rohkea hyödyntääkseen sitä.
Strategian toteutus: Merkityksellisyys
Innovaatiotohtorin trenditarkastelun lopputulemana on siis ajatus siitä, että menestys rakentuu avoimuudelle tarkastella toimintaympäristön muutoksia ja strategiselle suunnittelukyvykkyydelle, joka kiinnittyy selkeään tarkoitukseen. Ne antavat hyvän pohjan strategian toteutukselle. Toisin sanoen, kun yrityksellä tai yhteisöllä on selkeä tarkoitus, joka on kerrottu asiakkaille, työntekijöille ja kumppaneille, on se vahva pohja strategian toteutukselle ja avoimelle dialogille. Tarkoituksen ymmärtäminen auttaa yksilötasolla tuntemaan, että oma tekeminen on merkityksellistä. Se puolestaan luo omanarvontuntoa, ja turvallisuuden tunnetta, ja lujan pohjan yhteistyölle: Uskalluksen innovoida, hyväksyä muiden ideat ja rakentaa yhdessä. Sanalla sanoen: Menestyä!
PS. Jos kiinnostuit siitä miten tarkoitus kannattaa määritellä, kerromme mielellämme aiheesta lisää!