Toisen väitöskirjan työstäminen on ollut viiden vuoden ponnistus, joka on vaatinut jos nyt ei suoranaisesti verta, niin litroittain hikeä ja muutaman kyyneleenkin. Usko on myös ollut koetuksella moneen otteeseen. Nyt kun työ on maalissa, ja katson taaksepäin, noudattelee ”synnytysprosessi” jo monesta aikaisemmastakin projektista tuttua draaman kaarta. Alkuinnostusta seurasi tasainen puurtaminen, esimerkkiaineiston kokoaminen, tulosten dokumentointi ja esitarkastuksen jälkeiset editoinnit. Usko oli koetuksella moneen kertaan!
Alkuinnostus: Ekosysteemeistä se lähti
Koronakriisin alkaessa keväällä 2020 työstin veturirahoitushakemusta osana Spinversen tiimiä. Business Finlandin veturi on siis suuryrityksille suunnattu rahoitusinstrumentti, jonka tavoitteena on luoda yhteistyötä suurten ja pienempien välille, ja näin vauhdittaa kasvua ja kansainvälistymistä. Muistan, kun istuimme porukalla Nokian neuvotteluhuoneessa ja pohdimme vaikuttavuutta ja johtamista. Ajatus jäi itämään, ja kun sitten kalenterini tyhjeni kertaheitolla kun rajoitukset astuivat voimaan, polkaisimme liikkeelle Ecosystem Handbookin kirjoitusprosessin yhdessä Ulla Koivukosken kanssa aprillipäivänä 2020.
Puolen vuoden intensiivisen kirjoitusrupeaman tuloksena Ecosystem Handbook näki päivänvalon syyskuussa 2020. Julkaisutilaisuudessa kysymys ”Mitä eroa on ekosysteemeillä, alustoilla ja verkostoilla? ” herätti uteliaisuuteni. Ryhdyin lukemaan aiheesta, ja hämmennyin. Syttyi halu tutkia asiaa enemmän, ja päädyinkin keskustelemaan Turun Kauppakorkean johtamisen laitosta vetävän Professori Satu Teerikankaan kanssa. Satu rohkaisi minua hakeutumaan johtamisen laitoksen tohtoriohjelmaan, ja niin tein. Kun opiskelupaikka tammikuussa 2021 irtosi, matka kohti toista väitöstä alkoi toden teolla.
Tasaista puurtamista: Purskeisesti kohti tieteellisiä löydöksiä
Tutkimussuunnitelman laatiminen oli ensimmäinen askel tieteen polulla. Tai oikeammin sen seuraavalla etapilla, sillä tutkin ensimmäisessä väitöskirjassani yritysten uudistumista strategisen johtamisen ja innovaatiojohtamisen näkökulmasta. 2000 -luvun alussa ei kuitenkaan puhuttu yhteistyöstä ja ekosysteemeistä, vaan silloin yritysten sisäinen riskiliiketoiminnan kehitys oli kiinnostava näkökulma. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja voidaankin todeta, että strateginen paradigma on murroksessa. Vaikka strategian juuret ovat sotatieteessä, on tämän päivän strategia rauhanomaisempaa – tavoitteena on enemmänkin se, että kaikki voittavat.
Vuonna 2020 alkanut työ eteni teoreettisen tarkastelun kautta. Palautetta hain ja sain tieteellisistä konferensseista – ja vuosien varrella tahti oli noin konferenssipaperi/vuosi. Pakko on usein paras muusa, ja niin minullakin. Konferenssipaperit valmistuivat ajallaan, ja tarjosivat myös loistavan mahdollisuuden keskusteluun tiedeyhteisön kanssa. Kokonaisuus kehittyi siinä sivussa, etenkin kun pääsin tutkimaan teorian ja käytännön välistä yhteyttä kahden case-esimerkin kautta.
Käytännön esimerkit: EnergySampo ja LUXTURRIM5G
Kun ensimmänen teoreettinen viitekehys alkoi saada muotoaan, minulla kävi tuuri. Helmikuussa 2022 sain yhteydenoton Vaasasta, jossa EnergySampo innovatioekosysteemi etsi orkestraattoria. Huristelin junalla Vaasaan, ja innostuin. EnergySampo avasi näköalan energiateollisuuteen ja vihreän siirtymän haasteisiin. Sen kumppaniorganisaatiot ABB, Hitachi Energy, Danfoss, Wärtsilä, Vaasan Sähkö, VEO ja VNT Management toivottivat minut tervetulleeksi. Nyt miltei kolme vuotta myöhemmin, voin todeta, että kyllä kannatti. Sampolaisten kanssa työskentely on avannut ovet monen organisaation välisen yhteistyön kiemuroihin. Asiaa ei tee helpommaksi se, että vaikka systeemitasolla pyritään yhteistyöhön tulevaisuudessa, on kilpailu veristä tämän päivän liiketoiminnassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis riittänyt!
EnergySampon lisäksi tarkastelin yhteistyötä Nokian vetämässä LUXTURRIM5G ekosysteemissä, jossa pyrittiin parantamaan kaupungeissa elävien ihmisten elämänlaatua esimerkiksi turvallisuutta lisäävien sovellusten avulla. Case oli tuttu, sillä kirjoitimmehan siitä jo Ecosystem Handbookissa. Oli kuitenkin mielenkiintoista haastatella toimijoita kaksi vuotta sen jälkeen kun yhteistyö päättyi, ja tarkastella sitä miten siirtymä arvon luomisesta arvon ulosmittaamiseen, eli suomeksi kaupallistamiseen tapahtuu. Keskeisenä löydöksenä se, että vaikka yhteistyö arvoa luokin, vaatii systeemisten ratkaisujen kaupallistaminen yhteistyön muodon muutosta ja liiketoimintamallin kehitystä.
Lopun alkua: Paketointi kirjaksi
Kun vuonna 2021 alussa aloitin toista väitöskirjaa, asetin leikillisesti tavoitteekseni väitellä vuonna 2025. Tämä siis siksi, että edellisestä tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta. Vuoden 2024 alussa minulla oli nippu konferenssipapereita, mutta niiden paketointi kirjaksi oli ”savolainen suunnitelma” eli kokonaan tekemättä. Toukokuussa kävimme ohjaajani Professori Satu Teerikankaan kanssa pitkän keskustelun tutkimukseni tilanteesta. Sen päätteeksi Satu totesi sen minkä jo tiesinkin: ”Tämähän on kirjoittamista vaille valmis”. Lupasin Sadulle, että hän saa elokuussa ensimmäisen version käsikirjoituksesta. Oli siis aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin.
Aloitin kirjoittamisen juhannuksen jälkeisellä viikolla. Työstin käsikirjoitusta koko kesän: Kello soi arkipäivinä seitsemältä, ja kirjoittelin aamusella pari tuntia, sadepäivinä enemmänkin. Lopun päivää tein sitä mitä kesälomalla yleensäkin – pelasin padelia ja golfia, kävin pyöräilemässä ja istuin iltaa ystävien kanssa. Aihe kuitenkin ”muhi” alitajunnassa, ja aamuiset kirjoitussessiot tuottivat tulosta. Elokuu tuli, ja ensimmäinen versio käsikirjoituksesta valmistui. Se oli kaukana valmiista, mutta syksyn iterointikierrosten jälkeen jätin tuotokseni esitarkastukseen juuri ennen joulua. Olen onnekas, sillä sain taustatiimiini joukon suuresti arvostamiani henkilöitä. Sadun lisäksi kiitokset kuuluvat Vaasan Yliopiston Tauno Kekäleelle ja Taina Tukiaiselle, Turun Yliopiston Anni Paalumäelle ja pitkäaikaiselle mentorilleni Mikko Kososelle. Heidän rakentavat kommenttinsa jalostivat työtäni, ja auttoivat selkiyttämään rakennetta ja varmistamaan tutkimuksen laatua.
Esitarkastuksen kautta kohti väitöstä
Esitarkastajieni Professori Paavo Ritalan ja Professori Christina Öbergin panos laadun varmistajina oli tärkeä. Kommentteja oli kaikenkaikkiaan 71, osa niistä oli suurempia, osa pienempiä. Yhtä kaikki editointi tuntui loputtomalta. Aihe oli puuroutunut, olin katsellut sitä läheltä jo vuosikausia. Löysin kuitenkin uuden kirjoitusvaihteen yllättävällä tavalla. Tein Kauppakamarin kustannuksen kanssa sopimuksen väitöskirjani teemoihin liittyvästä kirjasta. Värväsin ystäväni Ullan kirjoituskumppanikseni, ja aloitin työt. Kuin ihmeen kaupalla suomeksi kirjoittaminen avasi uudenlaisia näkökulmia aiheeseen. Ja näin viimeistelyvaihe sai uutta pontta.
Itse väitös oli kirsikka kakun päällä. Edellisen illan illallinen ja kepeä juttelu Sadun ja vastaväittäjäni Paavo Ritalan kanssa sujui mukavissa merkeissä. Ja itse väitöspäivän salitarkastus, lounas ja perinteisiin kuuluva dekaanin tervehdys loivat osaltaan miellyttävää tunnelmaa. Väitös sujui flow-tilassa. Paavon kysymyksiä kuunnellessani ajan taju hävisi täysin. Kun väitös huipentui Paavon loppusanoihin parin tunnin keskustelun jälkeen, pääsimme nostamaan maljoja ensin koululla ja sitten karonkassa. Oli tärkeää, että sukulaiset ja ystävät olivat sankoin joukoin mukana väitöstilaisuudessa. Ja vielä tärkeämpää oli se, että sain juhlia yhdessä ystäväjoukon kanssa. Maljapuheiden ja virallisen osuuden jälkeen alkoi viihteellisempi osuus, joka huipentui karaokessa vedettyyn aikuiseen naiseen. Päivä oli siis ikimuistoinen ja ihana.
Moni kysyikin minulta ”mitä seuraavaksi?” – ja siihen kysymykseen jo vastasinkin osin. Kirjoitan siis kirjaa yhdessä Ullan kanssa. Ja pohdin aktiivisesti mitä tekisin isona. Rosteriini mahtuisi muutama hallituspaikka, joten jos se tai mikä tahansa aiheeseen liittyvä kiinnostaa, otathan yhteyttä.
