Olen tänä vuonna päässyt mukaan jakamaan kahden yrittäjän unelmaa rakentaa työpaikka, jossa hyvinvointi ja yhteisöllisyys ovat tekemisen keskiössä. Unelmasta syntyi Innovation House Finland, joka on kasvanut nopeasti. Tänään, vain reilu vuosi perustamisen jälkeen, se on noin 60 yrityksen innovaatiotoiminnan ja kasvun alusta. Rakkaudella ja kovalla työllä rakennettu yhteisö juhli syntymäpäiväänsä viime viikolla – tietysti rennon tyylikkäästi ja positiivisella asenteella, jota vauhditti yllätysesiintyjä Elastinen. Juhlahumussa pohdin innovaation esteitä ja mahdolistajia, ja tulin siihen tulokseen, että kiire on innovaation pahin vihollinen.

Unelmointi ja luovuus vaativat aikaa

”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille…” on alun perin Irwinin sanoittama kappale joka on viime aikoina tunkeutunut tajuntaani aamuradion mainoksessa. Innovation House Finland on yhteisö, jossa on tilaa unelmille ja luovuudelle. Se on alusta jonka päälle rakentaa, ja yhteisö joka luo jäsenille turvallisen ympäristön jossa yrittäjästä pidetään huolta. Huolenpidolla en tarkoita kädestä pitämistä vaan esimerkiksi kumppaneiden tarjoamia laki-, kirjanpito-, työterveys- ja vakuutuspalveluita, joiden kuntoon laittamisen helpottaminen vapauttaa aikaa innovointiin ja oman liiketoiminnan rakentamiseen ja kasvattamiseen. Se on yhteisö, josta suurten ja pienten yritysten kannattaisi ottaa oppia.

Aika on tänä päivänä kortilla. Katsellessani ympärilläni olevia ihmisiä olen huomannut, että työaika kuluu palavereissa ja illat lapsia harrastuksiin kuljettaessa. Siinä välissä pitäisi harrastaa itse, pestä pyykit, huolehtia parisuhteesta ja pitää sähköposti ajan tasalla. Syödäkin pitäisi. Samaan aikaan sosiaalinen media lisää paineita: Muiden elämä tuntuu olevan pelkkää ruusuilla tanssimista. Vaikka työnantaja tukisikin harrastamista liikunta- ja kulttuuriseteleillä, on kokonaisvaltainen hyvinvointi usein omalla vastuulla. Innovation House Finlandissa näin ei ole, vaan hyvinvointi on tekemisen keskiössä. Vaikka kaikki eivät yhteisiin joogahetkiin osallistuisikaan, yhteisössä pidetään ihmisistä huolta – periaatteena on se, että hyvinvoiva ihminen on luova ja tuottava. Ei huono ajatus?

Hyvä työelämä ei ole vain johdon etuoikeus

Vaikka isot yritykset ovat heränneet tietotyön murrokseen muuntamalla avokonttorit monitoimitiloiksi jotka ruokkivat yhteisöllisyyttä ja ottamalla käyttöön etätyöt mahdollistavaa teknologiaa, ei johtaminen usein ole muuttunut. Palaverikäytännöt, raportointi ja kiveen hakatut projektiaikataulut syövät paitsi aikaa, myös ihmisten jaksamista. Ei siis ihme, että monet isot yritykset hakevat oppia ketterämmistä toimintatavoista pieniltä, ja etsivät kumppaneita jotka mahdollistavat erilaisen tekemisen mallin. Joskus pienikin asia, esimerkiksi palaverin pitäminen leppoisammassa ympäristössä, voi olla kipinä joka sytyttää unelman liekin tai lumipallo, josta lähtee liikkeelle isompi innovaatio.

Uskon, että työnantajabrändin rakentaminen on aloitettava hyvinvoinnista. Takana ovat ajat jolloin 80-tuntinen työviikko ja raha olivat menestyksen mittareita. Myöskään valmiiksi ohjelmoitu palaverivetoinen kulttuuri ei välttämättä ole työntekijän näkökulmasta tavoiteltavaa. Niiden tilalle tulevat valinnan vapaus, joustava työkulttuuri ja hyvinvointi, jotka mahdollistavat entistä paremman ja tuottavamman työelämän. Ne eivät tulevaisuudessa ole johdon etuoikeuksia, vaan perusasioita joiden avulla yritykset houkuttelevat parhaita tekijöitä. Tulevaisuuden työelämä ei siis ole työntekijän vaan johdon vastuulla. Sen tehtävänä on luoda yrityskulttuuri joka on tehokas ja tuottava – ja riittävän joustava, jotta ihmisillä on aikaa unelmoida ja innovoida.

Opitaan ja sparrataan yhdessä

Positiivisen yrityskulttuurin luominen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista, jos pitää mielessä kaksi perusasiaa: Luottamus ja avoimuus ovat asioita, joista ei tingitä. Erityisesti kasvuyrityksille ”oman jutun” jakaminen muiden kanssa voi nopeuttaa kehitystä ja parantaa lopputulosta. Innovation House Finlandin tyyppinen yhteisö, jossa on erilaisia toimijoita ja monimuotoista asiantuntemusta, on loistava esimerkki verkostosta, joka ruokkii luottamusta muihin toimijoihin ja madaltaa kynnystä yhteistyöhön. Sen kaltaisia yhteisöjä on toki muitakin, ja jos aihetta tutkinutta Kirsimarja Blomqvistia on uskominen, verkostojen johtaminen voi olla Suomen keskeinen menestystekijä tulevaisuudessa.

Otetaan siis opiksi: Vaikka suomalaiselle vaikeneminen on kultaa ja puhuminen hopeaa, opitaan ja sparrataan yhdessä – ja rakennetaan parempaa työelämää siinä samalla. Elastisen sanoin, katse eteen ja suupielet ylöspäin.