Vastoinkäymisiä & Ennätyksiä

Alkuvuosi on ollut osaltani varsin puuhakas. Kivoja projekteja töissä ja remontointia vapaa-ajalla. Siitä huolimatta olen onnistunut välttämään kiireen tunteen asennoitumalla siten, että minulla on paljon tekemistä ja hoitanut asian kerrallaan. Se on pitänyt vireen positiivisena, ja olenkin nukkunut paremmin kuin pitkään aikaan. Ehkäpä siitä syystä treeni on kulkenut hyvin ja olenkin viimeisten parin vuoden loukkaantumis- ja kuntoutusputken jälkeen nauttinut ehjästä treeniputkesta ja sen tuloksena nousevasta tuloskunnosta.

Tavoitteenasetantakin on ollut selkeä. Tänä vuonna olin ihan tosissani menossa Masters SM -kisoihin Rovaniemelle. Lennnot ja hotelli on varattu, ja karsintatulokset tehty, tai niin luulin… Sillä kaikessa puuhakkuudessani olin unohtanut ostaa lisenssin. Ja ilman lisenssiä tehdyt karsintatulokset eivät kelpaa. Ja ilman hyväksyttyjä karsintatuloksia ei kisoihin ole mitään asiaa.

Sääli sinänsä, että tämä selvisi vasta viime viikolla sen jälkeen, kun ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen. Ja sitten harmittikin ihan kunnolla.

Urhelija keskiössä, mutta säännöt ovat sääntöjä

Kun sain sähköpostitse tiedon, että kisailmoittautumistani ei ole hyväksytty puuttuvan lisenssin takia, ajattelin optimistina, että ei tässä mitään hätää ole. Ostan lisenssin, soitan liittoon ja selitän tilanteen. Kirjauduinkin siis Suomi Sport -palveluun ja ostin lisenssin. Sitten laitoin sähköpostin Painonnostoliittoon, ja selitin tilanteen. Vastaukseksi sain tylyn viestin: Lieventäviä asianhaaroja ei oteta huomioon. Eli kilpailulupaa ei herunut.

En sittenkään luovuttanut vaan soitin liiton Uudenmaan Piirin kisavastaavalle. Käymämme ”keskustelu” oli varsin mielenkiintoinen. Lähdin liikkeelle faktoista: Olen tehnyt kisoissa hyviä tuloksia…. En päässyt edes alkuun kun linjan toisessa päässä oleva ilmeisen tuohtunut herrahenkilö alkoi puhua päälle: ”Sinä et saa kisata.” Aloitin uudelleen: ”Toivoisin…” ja jälleen ko. herrahenkilö jatkoi päällepuhumista ”Säännöt ovat sääntöjä. Sinä et saa kisata”. Näin jatkoimme hetken aikaa, kunnes totesin, että ”keskustelu” ei ole vaivan arvoista ja suljin puhelimen.

Tohtorin huomio: Ristiriitatilanteessa ratkaisun löytyminen on hyvin epätodennäköistä, jos vastapuoli ei ole kyvykäs tai halukas kuuntelemaan. Lisäksi jos kuuntelukyvytön henkilö on johtavassa asemassa, kyseenalaistaa se koko organisaation arvot ja kulttuurin. Johtajat ovat roolimalleja, ja heidän kauttaan muodostuu mielikuvia ja käyttäytymismalleja. Yksi ”ankeuttaja” riittääkin pahimmillaan tuhoamaan positiivisen vireen laajemminkin.

Yhdessä enemmän

En ole anarkisti, vaan uskon, että säännöt on tehty noudatettaviksi. Ainakin silloin, jos niiden tarkoituksena on edistää turvallisuutta. Innovaattorina uskon kuitenkin, että järjen käyttö ja kyseenalaistaminen on joskus tarpeen. Varsinkin tilanteissa, joissa sääntöjen rikkomisesta ei seuraa hallitsemattomia riskejä, uhkaa turvallisuudelle tai suunnatonta epätasa-arvoa tai mielipahaa. Puhelun jälkeen jäinkin miettimään, mitä haittaa Painonnostoliitolle olisi ollut siitä, että olisin päässyt kisaamaan. Lisenssin ehdin maksaa ennen puhelua, joten taloudellisesti liitto on saanut saman panoksen kuin jos olisin päässyt kisaamaan. Eli kysymyksessä lienee siis se, että joku olisi saattanut pahoittaa mielensä, jos säännöissä olisi joustettu.

Mielenkiintoista tilanteessa on myös se, että sääntöjä on muutettu muutama vuosi sitten. Ennen Masters SM-kisoihin toivotettiin tervetulleeksi nostajat ilman karsintakilpailuissa tehtyjä tuloksia. Tulosrajat otettiin käyttöön viime vuonna, ja en ihan ymmärrä miksi. Painonnoston harrastajamäärät ovat nousussa ja kilpailujen osallistujamäärät samoin. Mielestäni se on hyvä asia, ja ainakin toistaiseksi kisoissa ei ole näkynyt sunnuntainostajia, vaan kaikki, jotka sinne vaivautuvat harjoittelevat lajia säännöllisesti. Olisinkin sitä mieltä, että ”yhdessä saavutetaan enemmän” eli mitä enemmän osallistujia sitä parempi tunnelma ja kisat.

Tohtorin huomio: Innovaatiot syntyvät kyvystä ja halusta kyseenalaistaa vallitseva tilanne ja katsoa asioita eri tavalla. Usein yhdessä syntyy enemmän kuin yksin tehden, joten näkökulman laajentaminen on perusteltua. Sääntöjä kannattaa siis noudattaa, mutta ilman kyseenalaistamista syntyy harvoin mitään uutta.

Harjoitus tekee mestarin

Kun varmistui, että SM-kisat jäävät tänä vuonna osaltani väliin, vaihdoin näkökulmaa – ja löysin asiasta positiivisiakin puolia. Koska viime viikot ovat olleet varsin tiiviitä, on itse asiassa kiva viettää viikonloppu olosuhteissa, joissa ei voi tehdä kotitöitä tai remontoida. Voi vain keskittyä olennaiseen: Syömiseen, nukkumiseen ja treenaamiseen. Ja tietysti seurakavereiden kannustamiseen. Uskon, että kisakokemuksellani on myös käyttöä: Porlammin Pamauksen joukkueessa on monia ensikertalaisia, joten yhdelle lisähuoltajalle on varmasti tarvetta.

Positiivista on myös se, että vaikka en SM-kisoihin tällä kertaa pääsekään, tiedän, että olen huippukunnossa. Siitä todistuksena paransin työntöennätystäni viime viikolla 5kg ja siirryin uudelle kymmenluvulle. Se on suuri ilo, itse asiassa varmasti suurempi kuin SM-mitalin voittaminen.

Tohtorin huomio: Resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky, tai toisin sanoen kyky oppia ja kääntää vastoinkäymiset positiiviseksi, on yksityiselämän ja työelämän kyvykkyys jota tarvitaan sekä yksilö- että yritystasolla. Vaikka usein ajatellaann, että resilienssi on staattinen ominaisuus, näin ei kuitenkaan ole, vaan sitä voi harjoitella. Tämän päivän muuttuvassa työelämässä resilienssi onkin tärkeä ominaisuus.

PS. Painonnostoliitolle siis suurkiitokset paitsi inspiraatiosta tämän viikon blogiin, mutta myös mahdollisuudesta harjoitella resilienssiä. I’ll be back!