Tohtori muuttaa

Onni on oma koti. Istun sohvalla ja katselen ympärilleni. Nautin. On ihana olla kotona. Kaikessa rauhassa. Rauha ja sohvalla istuminen tuntuvat luksukselta, sillä tuntuu siltä että viime kuukausina lähes kaikki valveillaoloaika on kulunut joko töissä, remontoidessa tai kantaen tavaroita paikasta A paikkaan B ja joskus takaisinkin. Mutta nyt olen muuttanut. Ja vaikka projekti ei ole ihan vielä maalissa, niin ainakin nyt suurin osa maallisesta omaisuudestani on samassa paikassa.

Tyypillinen projekti: Alkuinnostuksesta kuopan kautta maaliin

Remontointi on aivotyön tekijälle palkitsevaa. Mutta myös työllistävää. Varsinkin kun samaan aikaan käynnissä on ollut työprojekti poikineen. Nyt on ihanaa nähdä konkreettisesti työn lopputulos. Ja nauttia siitä, että se näyttää juuri sellaiselta, kun remonttia aloittaessani kuvittelin. Kahden kuukauden puristus tuntuu näin jälkeenpäin lyhyeltä pyrähdykseltä, vaikka joskus puolen välin tietämillä usko meinasi loppuakin. Jos tunneskaalaa tarkastelee, niin projekti noudatteli hyvinkin tyypillistä kaavaa.

  1. Ensihuuma: Alkuinnostuksen vallassa kaikki tuntui helpolta ja nopealta, myös lattian hiominen joka osoittautui paljon kuviteltua raskaammaksi.
  2. Aallonpohja: Innostus kantoi jonkin matkaa, mutta sitä seurasi puuduttava keskivaihe. Mikään ei tuntunut etenevän. Lattian hiominen oli hidasta ja työlästä. Sitä seurasi seinien maalaaminen, joka ei myöskään oikein näkynyt missään. Sillä jos maalaa valkoiset seinät valkoisiksi ne ovat valkoiset edelleen. Projektin keskivaiheen vierailut rautakaupassa saivat myös aikaan omituisia tarpeita: Kun mieli oli maassa, kävi mielessä mm. että jos ostaisi moottorisahan…
  3. Toivo: Juuri kun alkoi tuntua siltä, että homma ei etene lainkaan, lattian maalaaminen valaisi koko kämpän. Samaan aikaan kylpyhuoneiden mikrosementointi alkoi valmistua. Ja keittiötasot tulivat. Kun ne olivat paikallaan, loppusuora häämötti.
  4. Loppusuoran riemu: Projektin lähetessä loppuaan, tunsin silkkaa onnistumisen riemua. Lopputulos on juuri sellainen kuin kuvittelin. Kaunis. Rauhallinen. Seesteinen.

Tohtorin tulkinta: Jokainen projekti vaatii kirkkaan vision lopputulemasta ja suunnitelman siitä miten siihen päästään. Mutta myös kovaa työtä ja halua jatkaa eteenpäin – silloinkin kun asiat eivät tunnu etenevän, tai kun tulee vastoinkäymisiä. Ja kun loppusuora häämöttää, kannattaa jaksaa loppuun asti. Myös ne ikävät viimeiset asiat. Ja sitten nauttia onnistumisesta täysillä!

Digitaalisia ja ei niin digitaalisia muuttopalveluita

Remontin edetessä aloitin muuttamisen. Elmo (eli siis autoni) osoittautui loistavaksi muuttokaveriksi. Sen kyydissä kirjat, kengät, vaatteet ja astiat siirtyivät vanhasta asunnosta uuteen vähitellen. Loput asiat ulkoistin – enemmän tai vähemmän. Erilaisia muuttopalveluita kokeiltuani, totesin, että digitaaliset palvelut toimivat muuttajan tukena hyvin, mutta parantamisen varaakin on.

  • Huonekalujen muutto: Koska uudessa asunnossani on aika ”tiukka” portaikko, tulin siihen tulokseen, että on parempi käyttää ammattilaisia. Löysinkin muuttopaikka.fi -sivuston, ja kilpailutin muuttoni sen avulla. Palvelu osoittautui erittäin toimivaksi, vuorokauden kuluessa ilmoituksen jättämisestä minulla oli tusina tarjouksia eri muuttofirmoilta. Valitsin niistä mielestäni parhaan, ja sain päivän sovittua joustavasti. Muuttopäivänä homma hoitui nopeasti ja tehokkaasti. Muuttajat olivat vanhassa kodissani aamukahdeksalta niin kuin oli sovittu, ja klo 10:40 kaikki huonekalut olivat paikoillaan uudessa kodissa.
  • Osoitteenmuutos: Osoitteenmuutos hoitui postin sivuilta kätevästi. Ja firman tietojen muutos PRH:n nettipalvelusta. Mielenkiintoista olikin se mitä sen jälkeen tapahtui… eli ”pääsin” seuraamaan kotiin liittyvien palveluiden myyntiprosessia aitiopaikalta…
  • Sähkösopimus: Kun tein osoitteenmuutoksen, olin seuraavana päivänä hämmentynyt. Puhelimeni soi jatkuvasti. Viisi eri sähköyhtiötä tiedusteli kilvan sähkön tarvettani. Valitettavasti vain liian myöhään – sillä olin tehnyt sähkösopimuksen jo kun asunto siirtyi hallintaani sähkövertailu.fi sivuston avulla. Sähköntuottajien myyntiprosessi ei siis ole ihan 100% loppuun mietitty.
  • Netti: Entisenä elisalaisena tilasin nettiyhteyden heti kun sain muuttopäivän sovittua. Ja olin erittäin tyytyväinen saamaani palveluun – myyjä osasi vastata kysymyksiini hyvin, vaikka ne ehkä saattoivat olla hiukan teknisiä. Mutta sen jälkeen takkusi. Luvattua modeemia ei kuulunutkaan. Olin siis hiukan hämmentynyt, kun muuttopäivän aamuna sain ilmoituksen, että netti on kytketty, ja pyynnön vastata tekstariin, jos homma toimii. Viisi minuuttia myöhemmin sain toisen tekstarin, jossa ilmoitettiin, että modeemi toimitetaan postitse pikimmiten… Kun se saapui sain WiFin kytkettyä. Ihan itse. Mutta ei siinä vielä kaikki – sain nimittäin ilmoitettuna osoitteenmuutospäivänä Elisalta kyselyn, jossa kartoitettiin nettiliittymän tarvetta. Asiakkuuden hallinnassa on siis pieniä puutteita. Samoin viestinnässä. Kohta 10 vuotta Elisan asiakkaana oltuani, oli hassua saada viesti jossa minut toivotettiin tervetulleeksi palveluiden pariin.

Tohtorin tulkinta: Jos tietää mitä haluaa niin digitaaliset palvelut toimivat hyvin muuttajan tukena. Mutta kuten Elisan esimerkki kertoo, on asiakaskokemuksen hallinta kokonaisuutena monelle vaikea paikka. Siihen kannattaa siis kiinnittää huomiota, samoin kuin asiakasviestintäänkin.

Ihana olla kotona

Kun elinympäristö muuttuu, on oiva mahdollisuus tarkastella sitä mitä tarvitsee ja haluaa. Omalta osaltani voin todeta, että tavaraa on edelleen liikaa. Mutta mitä muuhun elämään tulee, on ihana aloittaa alusta. Miettiä mitä haluaa ja tarvitsee. Nauttia kauniista ja rauhallisesta kodista. Ikean mainosta mukaellen: On ihana olla kotona!

PS. Artikkelikuvassa on ihanan ja lahjakkaan Äni Jaatisen kanssa suunniteltu ja Änin toteuttama surffitaulu, joka on juuri sopiva Aallokkoon. Ehkäpä lähipäivinä saan sen myös paikalleenkin! Eli vielä on tehtävää…