Tohtori Lomailee

Viime viikkoina olen odottanut kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Ja varmasti moni muukin. Koronakevät vol. 2 oli ehkä marginaalisesti helpompi kuin ensimmäinen – tai sitten ei. Tammi-maaliskuussa päivät tuntuivat harmailta ja viikot seurasivat toisiaan samanlaisina. Eivät huonoina, mutta ilman suurempaa ilotulitusta.

Pääsiäisen jälkeen lämpenevä sää, mahdollisuudet tavata ihmisiä ulkoilmassa ja toiveet tulossa olevista rokotuksista saivat mielialan nousuun. Samaan aikaan nousi myös puuhakkuuden aste: Kauppa kävi ja yhden naisen liiketoiminnan näkökulmasta touko-kesäkuun käyttöaste nousi hetkellisesti tappiin. Kivoja, mutta haastavia projekteja – joista selvisin kunnialla, vaikka välillä tuntuikin siltä, että aikatauluissa pysyminen tapahtui rimaa hipoen. Stressinhallintakyky on kuitenkin ollut koetuksella, ja näkynyt mm. Ouran ja tohtorin suhteessa. Muutamana aamuna on tehnyt mieli heittää ko. sormuksella vesilintua, kun härpäke on muistuttanut unen tärkeydestä päivä toisensa jälkeen yhä uhkaavampaan sävyyn.

Hello yliminäni Martta!

Tätä kirjoittaessani istun Hangossa Villa Anandan puutarhassa kesämekko päällä ja nautin viimeisenkin ”puuhapisteen” mentyä maaliin. Samalla reflektoin kulunutta kevättä, ja mietin tekijöitä, jotka motivoivat ja ajavat minua eteenpäin. Oura ei ole nimittäin ainoa ”ääni” joka kertoo minulle mitä pitäisi tehdä paremmin. Sen lisäksi minulla on vahva yliminä, jonka Harvard Business Review:n artikkelin inspiroimana nimesin Martaksi. Juuri nyt Martta vaikuttaa tyytyväiselle, eikä syyttä – kevät on vienyt montaa asiaa eteenpäin työ ja opiskelurintamalla, ja painonnostokin on pysynyt kohtuullisesti tavoitteissa.

Työ: Ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksia katsellessani totean, että Martta on potkinut minua eteenpäin kiitettävästi. Projektit ovat tulleet tehtyä – jopa aikataulussa ja niin, että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Kevään projektien teemoina ovat olleet ekosysteemit ja niiden rahoittaminen erilaisilla EU elpymispakettiin liittyvillä instrumenteilla, ekosysteemien strukturointi ja kehittäminen ja niihin liittyvien kyvykkyyksien (prosessit, kompetenssit) kehittäminen. Syksyllä työ jatkuu – uusina avauksina koulutukseen liittyvää kehitystä ja Helsingin kehitysyhtiön Helsinki Partnersin hallitus.

Opiskelu: ”Väikkäriprojekti 2.0” on herättänyt lähipiirisssä kulmien kohottelua ja kysymyksiä miksi ihmeessä haluan väitellä toisen kerran. Martta ei ole onneksi ollut siitä moksiskaan. Hän on kevään aikana motivoinut minua suorittamaan 12 opintopisteen edestä perusopintoja ja metodologiaa ja kannustanut minua lukemaan aiheesta (ekosysteemien johtaminen). Maaliskuussa en ollut kirjoittanut vielä sanaakaan, joten totesin, että tarvitsen kirjoittamiseen lisämotivaatiota. Martan puskemana tein konferenssiabstraktin ja laitoin se suurempia odottamatta R&D Management Conferencen arvioijille. Ja kas – sain abstraktin läpi. Sitten pitikin kirjoittaa itse paperi. Se ei ollut ihan pikkujuttu: Samaan aikaan aloitin useampia projekteja ja aika oli kortilla. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Paperi tuli kirjoitettua – ja tänään esitettyäkin. Jopa Martta oli palautteeseen tyytyväinen – minulle riitti kun sain paperin ladattua portaaliin kesäkuun alussa.

Harrastukset: ”Raskas työ vaatii raskaat huvit” sanotaan. Viime vuosina olen harrastanut painonnostoa aktiivisesti ja kilpaillutkin aina välillä. Kevät alkoi kuitenkin alavireisesti. Vaikka treenit jatkuivat koronasta huolimatta huhtikuulle asti, tulokset olivat varsin vaisuja ja Martta kihisi kiukusta. Joskus on kuitenkin hyvä hellittää. Salien sulkeminen ja pakkolepo parvekejumpan muodossa olivat minulle hyväksi. Kun palasin salille laskin raskaiden treenien määrän kolmesta kahteen viikossa. Ihmeen kaupalla treenin vähentäminen näkyi tuloksissa – voin paremmin ja tulokset paranivat! Martta tosin nurisi aluksi, mutta vaikeni huomatessaan vaikutuksen kokonaishyvinvointiin.

Tarinan opetus: Hyvä paha yliminä

En siis (ainakaan tietääkseni) kärsi skitsofreniasta, tai muistakaan mielenhäiriöistä. Mutta olen tavoitteellinen. Olen aina ollut. Joskus se tekee elämästä hankalaa, stressaavaa ja jopa liian kurinalaista. Kesän kehityskohde onkin yliminän haltuunotto ja rentoutuminen. Martta on hyvä renki, mutta huono isäntä. Katsotaan miten käy: Onnistunko viettämään kesälomaa suorittamatta esimerkiksi golfissa ja tenniksessä – vai mennäänkö niissäkin Martan tahtiin? Olosuhteista lomanvietto ei ainakaan ole kiinni – se on kesä nyt!

PS. Vahva yliminä ei ole pelkästää minun haasteeni. Viime sunnuntain puutarhajuhlissa keskustelimme aiheesta ystäväjoukon kesken. Ja totesimme, että keskustelun kuluessa pöydän ympärillä istuvien joukko tuplaantui kun pohdimme asiaa laajemmin. Suosittelen harjoitusta muillekin – vaikka Martan ja hänen kavereidensa haltuunotto on varmasti pidempi projekti, keskustelun alkuun saaminen on jo askel oikeaan suuntaan 🙂