Tohtori avautuu: Keski-ikäisen naisen sielunmaisemaa

Innovaatiotohtori -blogi käsittelee pääosin työelämää ja hyvinvointia, ja olen katsellut aihetta erilaisten teemojen, tapahtumien ja projektien kautta. Tällä kertaa kuitenkin hiukan avautumista keski-ikäisen naisen sielunmaisemasta ilman linkkiä innovaatioon tai muuhunkaan – pikemminkin tarinaa siitä miten elämä muuttuu, kun pitkä parisuhde loppuu ja kaikki mullistuu sen myötä. Ehkäpä tämä toimii muistutuksena siihen, että kun kohtaamme erilaisia ihmisiä, niin koskaan ei voi tietää mitä taustalla on – ja vaikka kuinka haluaisimme kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olemme ”vain” ihmisiä.

Tämän vuoden kuluessa olen oppinut ainakin sen, että jos haluaa itselleen ylimääräistä puuhaa, avioero on loistava tapa puuhan järjestämiseen. Pitkän liiton loppuessa on paljon yhteistä – ja pelkkä käytännön asioiden hoito vie kohtuuttomasti aikaa, ihmissuhteista puhumattakaan. Myös tunne-elämä mullistuu, ajoittain hyvinkin epämukavalla tavalla.

Alkushokki: Perhe ja ystävät

Ensimmäinen huoli eropäätöksen jälkeen oli se, miten kerromme asiasta lapsille, muulle perheelle ja ystäville. Erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä. Ja vaikka ero ei tullut yllätyksenä kolmelle tyttärellemme, se oli mitä ilmeisemmin iso yllätys vanhemmillemme. Alkushokin jälkeen kaikki suhtautuivat kuitenkin asiaan hyvin, ja suhde esimerkiksi appivanhempiin on pysynyt hyvänä. Eron jälkeen olemme juhlineet syntymäpäiviä ja järjestäneet keskimmäisen tyttäremme lakkiaiset hyvässä yhteisymmärryksessä. Elämä siis jatkuu, ja 20+ vuoden avioliiton hyvät muistot kantavat varmasti eteenpäin jatkossakin.

Myös ystävien varaukseton tuki on osoittautunut korvaamattomaksi. Kun kerroin erouutisen ystävilleni, he karauttivat paikalle ratsuväen tavoin survival kitin kanssa. Se tuli tarpeeseen, sillä ei varmasti ole ongelmaa, josta ei selvittäisi tuoksukynttilöiden, shampanjan ja hiilihydraattien voimin. Niin ja tietysti ystävien, joiden kanssa niistä nautitaan!

Järki: Infra kuntoon

Käytännön ihmisenä ensimmäinen asia ”to do” -listalla alkushokin jälkeen oli asunto. Virittelin siis hakuvahdit Oikotielle, ja suuntasimme tyttöjen kanssa näytöille. Kolmannen näytön jälkeen olin epätoivoinen. Ison omakotitalon jälkeen kerrostaloasunnot vaikuttivat persoonattomilta ja no – pieniltä ja ahtailta. Neljäs näyttö kuitenkin piristi. Asunto tuntui heti hyvälle, pohjaratkaisu oli toimiva ja makuuhuoneita oli riittävä määrä. Ja mikä parasta asunnosta oli huikea merinäköala. Seuraavan viikon ajan selvitin rahoitusvaihtoehtoja ja sitten asiat etenivätkin vauhdilla. Tammikuun loppuun mennessä olin ostanut asunnon. Helmikuussa alkoi remontti. Pääsiäisen jälkeen muutin omilleni.

Toinen luopumisen paikka oli EX:n perheen sukuvilla Hangossa. Vuosien kuluessa olimme luoneet ”mansikkapaikan” jossa lataamme akkuja perheen kanssa, harrastamme liikuntaa ja vietämme laatuaikaa ystävien kanssa. Ennen kesää podin luopumisen tuskaa, sillä olin vakuuttunut siitä, että aikani kesäparatiisissa on ohi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ratkaisu löytyi ystävien avustuksella, ja nyt uuden kesäpaikan remontti on hyvässä vauhdissa. Ja mikä parasta, minulla on sellainen tunne, että yhteisasuminen ystäväni Ullan kanssa on ja tulee olemaan entistä parempi vaihtoehto.

Tunteet: Pärjään sittenkin

Eropapereiden jättämisen jälkeen asuimme EXän kanssa saman katon alla – ja yhteiselo muuttui mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun hän kahden kuukauden jälkeen suuntasi miehekkään päättäväisesti kohti uutta parisuhdetta. Siinä kohtaa mieleen hiipi marttyyrimainen ajatus siitä, että kyllä minäkin deittailisin, mutta kun en ehdi kun pitää käydä töissä, rempata ja muuttaa. Tunne meni kuitenkin onneksi nopeasti ohi, ja tulin siihen tulokseen, että ehkä deittailun aika on sitten myöhemmin kun tiedän paremmin kuka olen ja mitä haluan. 20+ vuoden parisuhteen jälkeen siinä onkin työmaata kerrakseen.

Muuton jälkeen helpotti. Yksinolo ei ollut kuitenkaan aluksi ihan helppoa. Vaikka olen aina ollut itsenäinen, kaikkien asioiden hoito ”ihan itte” oli ajoittain haastavaa. Kesään mennessä uskaltauduin kokeilemaan myös deittailua, mutta vain todetakseni, että tarvitsen aikaa itselleni. Ystävät, niin vanhat kuin uudetkin, ovat osoittautuneet uskomattoman arvokkaiksi. Vertaistuki ja ylipäätään se, että ystävät kutsuvat mukaan erilaisiin rientoihin on piristänyt mieltä. Vuoden kuluessa olen tullut siihen tulokseen, että pärjään – ja sosiaalinen elämäni on vilkkaampaa kuin vuosiin.

Selviydyin!

Viime vuoden aikana järki ja tunteet ovat olleet koetuksella, kun asioita on junailtu uuteen kulmaan. Vaikka erosimme ns. ystävinä ei asioista sopiminen ole pelkästään rationaalista keskustelua. Isot asiat ovat kuitenkin järjestyneet ja loppu häämöttää. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen saimme yhteisen kotimme myytyä. Edessä on siis loppuhuipennus: Ison omakotitalon tyhjennys. Jouluun mennessä sekin on kuitenkin tehty, tavalla tai toisella. Maaliviiva on näköpiirissä ja etenemme sitä kohti hitaasti mutta varmasti. Kun viimeisetkin tavarat on kannettu kierrätyskeskukseen on hyvä rauhoittua joulun viettoon, ja suunnata uusin voimin kohti uutta vuotta ja uusia muutoksia luottavaisin mielin. Jos ja kun selviän vuodesta 2019, selviän varmasti muustakin!