Tasapainoa kohti

Rauhallinen äitienpäiväaamu. Kuppi kahvia. Hesari. Odotellessa tyttäriäni brunssille luokseni, ja lukiessani juttua ex-suorittajista tulin siihen tulokseen, että suorittaminen asuu minussa syvällä. Pohtiessani syitä siihen, päädyin seuraavanlaiseen lopputulokseen: Suorittamisesta kokonaan eroon pääseminen ole ehkä edes tavoiteltavaa? Sillä ilman pientä ”suorittamista” ja aikatauluttamista jäisi moni asia tekemättä ja kokematta.

Samaan aikaan tunnistan, että eri elämänalueiden yhdistäminen ei ole helppoa, varsinkin kun on kiinnostunut monenlaisista asioista. Tunnit eivät aina riitä, kun samaan pakettiin pitää pyrkiä laittamaan äitiys, työ, ystävät ja omat harrastukset. On varmaankin hyväksyttävä, että kuormituspiikkejä tulee ja ajoittain on vain ”painettava menemään”, mutta samaan aikaan pyrittävä rauhoittumaan niiden välillä. Seuraavassa elämänhallinnan ABC, jota olen opetellut kantapään kautta.

Äitiys

Muistan elävästi työpaikkahaastattelun urani alkuvaiheessa. Haastattelija kysyi tämän päivän standardien mukaisesti täysin epäkorrektin kysymyksen ”kuuluuko suunnitelmiisi perheen perustaminen?”. Vastasin siihen täysin sanoihini uskoen, että ”ei”, sillä juuri sillä hetkellä en nähnyt itseäni äitinä. No, viiden vuoden kuluttua ko. haastattelutilanteesta minulla oli kaksi lasta ja kolmas tulossa.

Äitiys on huikea kokemus. Tyttäreni Ella, Karin ja Linda ovat opettaneet minulle mitä rakkaus on. Matkan varrella olen oppinut myös kärsivällisyyttä ja joustavuutta. Ja viime aikoina myös spontaaniutta, kiitos Lindan muistutusten. Vaikka aina välillä on tuntunut siltä, että en ole ollut läsnä parhaalla mahdollisella tavalla, on kiva huomata, että tyttäreni ovat itsenäisiä ja määrätietoisia nuoria naisia. Tyttärien kasvaessa olen vaihtelevalla menestyksellä luopunut suorittamisesta äitinä. Opetellut päästämään irti ja luottamaan siihen, että elämä kantaa. Odotankin jännityksellä mitä äitiys tuo tullessaan lähivuosina.

Työ

Olen aina ollut työkeskeinen ihminen. Minua motivoi uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen. Tunnustettava on myös, että on ollut aikoja, jolloin työ on vienyt mennessään ja syönyt aikaa ja huomiota muilta elämän osa-alueilta. Myös matkapäiviä on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Ehkäpä siksi, juuri tällä hetkellä työelämä Suomessa tuntuu hyvältä tässä ja nyt. Matkapäiviä on sopivasti, juuri sen verran, että mieli pysyy virkeänä. Ja ennen kaikkea tekeminen tuntuu merkitykselliseltä.

Kun korporaatiovuosien jälkeen ryhdyin viime vuonna yrittäjäksi, on elämä muuttunut monella tapaa. Vaikka aikaisemminkin oppiminen ja täysillä tekeminen on ollut minulle luonteenomaista, voin nyt vuoden yrittäjyyden jälkeen todeta, että olen oppinut valtavasti. Mikä tärkeintä, teen asioita suurella intohimolla. Vaikka yhteistyökumppaneita on monta, ja tekemistä paljon, into ja palo näkyvät ja kuuluvat.

Vaikeinta yrittäjyydessä on rajojen vetäminen: Kiinnostavia projekteja on paljon, ja on vaikea sanoa ei. Olenkin kuluneen vuoden aikana opetellut kuuntelemaan intuitiotani vahvemmin: Jos joku asia tai henkilö epäilyttää, kannattaa edetä hitaasti. Ja uskaltaa sanoa ei, jos siltä tuntuu.

Elämä

Äitinä oleminen on kokonaisvaltainen tehtävä. Enkä ole koskaan ollut ”kahdeksastaneljään” -tyyppinen työntekijä. Ehkäpä siksi arvostan myös omaa aikaa. Viihdyn hyvin yksin, lukien, käsitöitä tehden tai luonnossa liikkuen. Arvostan myös ystävien kanssa vietettyä aikaa: Eri elämänvaiheista on tarttunut mukaan laaja ystävien joukko, joiden kanssa on kasvettu aikuisiksi. Opiskeltu, menty naimisiin ja saatu lapsia. Treenattu, juotu viiniä, syöty hyvää ruokaa ja matkustettu. Ja ennen kaikkea juteltu, erilaisista arkisista asioista, tunteista, elämästä yleensä – ja naurettu.

Vietin pari viikkoa sitten pitkän viikonlopun parhaan ystäväni kanssa Piemontessa. Olemme olleet parhaita ystäviä 40 vuotta. Viikonloppuun mahtui sopivasti kaikkea edellä mainittua, ja totesimmekin että jos nauru oikeasti pidentää ikää, niin yhdellä viikonlopulla mennään helposti seuraavat 40 vuotta.

Tasapainoa kohti

Olin viime viikolla puhumassa Turun Kauppakorkean EMBA -opiskelijoille strategiasta, innovaatioista ja johtamisesta. Viimeisessä osioissa kerroin myös omia kokemuksiani. Viestini heille oli sama kuin tässä kirjoituksessakin: Vaikka eri elämän osa-alueet eivät ihan aina ole olleet 100% tasapainossa, olen tullut siihen tulokseen, että kokonaisuutena menee ihan hyvin. Elämä on tähän mennessä opettanut sen, että vaikka lyhyellä tähtäimellä joku elämänalue korostuukin, riittää kun pitkällä tähtäimellä elämä on tasapainossa. Kannattaa siis aika-ajoin katsoa peiliin, ja arvioida sitä mitä sieltä näkyy. Ja pyrkiä kohti tasapainoa!