Kun kaikki sujuu: Tohtori FLOWssa

Kun puolitoista vuotta sitten aloitin yrityskulttuurin tutkimuksen, ei minulla ollut aavistustakaan siitä mihin se johtaisi. Eikä itse asiassa ole vielä tässäkään vaiheessa, mutta hyvältä näyttää. Uskon kuitenkin, että parhaimmillaan tutkimus tuottaa merkityksellistä uutta tietoa ja näkökulmia johtamiseen. Mutta siitä lisää parin kuukauden kuluessa, kun uskallamme kertoa tuloksista enemmän.

Vaikka tuloksista ei ole varmuutta, tiedän sen, että tekeminen on itsessään arvokasta. Se, että ryhdyin yli 10 vuotta väitökseni jälkeen tekemään tutkimusta, on ollut mieletön oppimismatka. Myös ”innovaatiotohtori” -blogi on minulle tärkeä oppimisen väline. Sen avulla peilaan erilaisia tapahtumia, ilmiöitä tai vain reflektoin omia tekemisiäni. Viime aikoina tekemistä on tosin ollut niin paljon, että blogin kirjoittamiseen on ollut vähemmän aikaa. Tässä kirjoituksessa siis selitys miksi.

Jokainen oppii tavallaan

Ihmiset oppivat eri tavalla: Osa meistä oppii lukemalla, toiset kuuntelemalla ja osa tekemällä – tai vaikkapa YouTuben avustuksella. Minun tapani oppia on sekoitus edellä mainittuja. Luen koko ajan, paljon, eri tyyppisiä aineistoja eri formaateissa: Aamu alkaa tyypillisesti digiHesarilla, päivän aikana luen läppärin ruudulta ja illalla tartun kirjaan tai Kindleen, tai luen aikakauslehtiä joko paperiversiona tai iPadilta. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista, strategiasta, innovaatiosta, johtamisesta, organisaatiokulttuurista, hyvinvoinnista ja psykologiasta ainakin. Myös kaunokirjallisuus kuuluu päivääni.

Riippumatta siitä missä formaatissa aineistoa luen, on lukeminen minusta paitsi rentouttavaa myös inspiroivaa. Kun innostun jostakin asiasta, pyrin hahmottamaan sitä tekemällä muistiinpanoja ja piirtämällä kuvia. Oppiminen, asioiden yhdistely ja konseptointi ovat asioita, joita teen mielelläni. Koska konseptoin työkseni, on käsillä tekeminen myös tärkeää. Asioiden rakentaminen ja kokeileminen itse tehden ovat osa minun tapaani oppia.

Tohtorin tuumaus: Riippumatta toimialasta, tämän päivän liiketoimintaympäristössä on vain yksi vakio: Se että muutos on pysyvää. Kannattaa siis miettiä miten oppii ja tehdä asioita omalla tavallaan. Oppia oppimaan.

Flow -tilassa oppiminen(kin) sujuu kuin tanssi

Flow -tilalla tarkoitetaan olotilaa, jossa tehtävän vaikeus ja tekijän kyvyt kohtaavat ”sopivasti” eli tekeminen on kiinnostavaa ja haastavaa. Flow-tilassa tekijä uppoutuu tehtävään niin, että ajan taju häviää ja huomio kohdistuu tehtävään eikä tekijä ”kuule eikä näe mitään muuta”. Asiat sujuvat kuin itsestään.

Parina viikonloppuna olen ollut flow -tilassa useampia tunteja sekä lauantaina että sunnuntaina. Tutkimus on vienyt mennessään ja aika on kulunut kuin siivillä. Tällä kertaa työn alla ei ole ollut tutkimusdata vaan teoria. Olen kahlannut läpi satoja sivuja erilaisia aineistoja, tarkastanut lähdeviitteitä ja kehitellyt ajatuksia eteenpäin. Flow -tilaan pääseminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, joskus se onnistuu kiireen keskelläkin pieniksi hetkilksi. Tyypillisesti vaadin flow -tilaan päästäkseni pari kuppia kahvia ja rauhallisen paikan – työpöydän ääressä työskentelen harvoin, tyypillisesti flow iskee parhaiten sohvalla istuessa.

Tohtorin tuumaus: Flow -tila voi ”iskeä” vaikka lattiaa maalatessa, mutta kun pääsee oppimisflow:n on se erittäin palkitsevaa. Aina se ei kuitenkaan onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. Flow:n pääsemisen todennäköisyys tosin kasvaa, jos varaa aikaa rauhalliselle tekemiselle.

Puhumalla paras

Viime viikkojen flow:ta on edeltänyt viikkojen aktiivinen jakso. Olemme tutkimus- ja yhtiökumppanini Ullan kanssa jalkautuneet juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Olemme mm. pohtineet tutkimuksemme vaikuttavuutta yhdessä AskKaukon Mikko Wahlmanin kanssa ja sparranneet Turun Yliopiston johtamisen laitoksen ihmisten kanssa. Myös keskustelut erilaisten potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kanssa ovat osaltaan siivittäneet flow:ta. Oli myös mielenkiintoista ottaa osa sisältöä testattavaksi Hanken & SSE:n Liquid Leader ohjelman osallistujille. Kuten kuvasta näkyy, on oppiminen parhaimmillaan itsensä ylittämistä – tässä tapauksessa Andreas Forsberg auttoi hahmottamaan miten tavoitteen kirkastaminen lisää venymistä sitä kohti. Tehkää perässä!

Tohtorin tuumaus: Aina kannattaa jutella itseään viisaampien kanssa. Monesti käy niin, että on itse niin sisällä aiheessa, että osa keskeisiä konsepteja jää avaamatta, koska ne tuntuvat itsestään selviltä. Tarinankerronta paranee, kun tarinaa kertoo useampia kertoja.

Mitä tästä opimme?

Lukeminen, kirjoittaminen ja dialogi. Ne ovat asioita, joiden kautta tutkimustyö ja oppiminen ovat edenneet viime viikkoina. Lähestymistapa on toiminut erinomaisesti. Oman oppimisen lisäksi, on myös erittäin palkitsevaa oppia yhdessä Ullan kanssa. Olemme jakaneet tutkimusten teemat omien kiinnostuksen kohteidemme ja osaamisalueidemme mukaan. Molemmat työstämme asioita omalla tavallamme, mutta pallottelemme ideoita ja tuloksia päivittäin. Matka siis jatkuu, ja ehkäpä tässäkin tapauksessa, asioiden työstäminen, itsensä haastaminen ja muiden kuunteleminen vie kohti haluttua lopputulemaa. Nautitaan siis matkasta!