Keskustelu paranoidin optimistin kanssa

Aloitin bloggaamisen vuodenvaihteessa lähinnä jäsentääkseni omaa ajatteluani. Asetin itselleni vain yhden tavoitteen: Bloggaan kerran viikossa. Sen olen tehnytkin. Aiheet ovat vaihdelleet hyvinvoinnista johtamiseen ja innovaatioon. Kuluneiden kuukausien aikana olen huomannut, että blogia kirjoittavan sivupersoonani innovaatiotohtorin näkökulmasta maailma näyttää erilaiselta. Uteliaisuus ja kiinnostus erilaisia asioita kohtaan siis kannattaa ja ruokkii oppimista.

Uteliaisuus, ja kiinnostus olivat päällimmäisinä mielessäni astellessani Villa Koivusaareen tapaamaan Risto Siilasmaata. Syksyä, ja Riston kirjaa odotellessani, olin myös kiinnostunut saamaan esimakua siitä, mitä paranoidi optimisti ajattelee organisaatiokulttuurista, johtamisesta ja avoimesta innovaatiosta. Koska kysymyksessä oli keskustelu, ei varsinaisesti haastattelu, eri aiheiden käsittely soljui eteenpäin omalla painollaan.

Mikä ihmeen paranoidi optimisti?

Paranoidi optimismi on Riston sanoin aktiivista ympäristön seuraamista ja sen hahmottamista skenaariotyön kautta. Se on käyttökelpoinen työkalu: Asioiden johtaminen on helpompaa, jos toimintaympäristöä tarkastellaan mahdollisimman monesta näkökulmasta. Helppojen vaihtoehtojen lisäksi paranoidi johtaja pitää tuntosarvet pystyssä, kuuntelee organisaatiotaan ja pyrkii löytämään myös ”pahimman vaihtoehdon” ja varautumaan siihen. Asioiden avoin tarkastelu auttaa löytämään toimenpiteet joilla niiden toteutumistodennäköisyyteen voi vaikuttaa – ja näin muuttaa asioiden kulkua. Kun asioille annetaan nimi ja ne tuodaan päivänvaloon, ovat ne vähemmän pelottavia. Optimismi on siis paranoian kääntöpuoli. Kun paranoidi on löytänyt vaihtoehdot ja muotoillut ne skenaarioiksi, optimistin aktiivisella otteella syntyy paras mahdollinen lopputulos.

Tohtorin huomio: Paranoidin optimistin näkökulmasta luottamus on ensiarvoisen tärkeää. Ilman luottamusta aidosti disruptiiviset ja jopa pelottavatkin skenaariot jäävät piiloon. Koska salaisuutta on vaikea johtaa, on luottamus ja johtajan kyky kuunnella ja keskustella erilaista toimintavaihtoehdoista avoimesti yrityksen menestyksen kannalta keskeistä.

Avoin innovaatio: Uskon asia vai mahdollisuus?

Ekosysteemiajattelusta puhutaan paljon, ja monet yritykset ovat myös siirtyneet sanoista tekoihin. Menestyksekäs yhteistyö eri kokoisten yritysten välillä vaatii kuitenkin halua ja kykyä aitoon jakamiseen. Risto toi esille esimerkin teknologiateollisuudesta, jossa kartoitettiin Suomen suurimpien yritysten halukkuutta tehdä yhteistyötä keskisuurten ja pienten yritysten kanssa. Halua löytyi molemmin puolin, mutta lopputulos ei vakuuttanut. Miksi näin? Ehkäpä siksi, että sopimusteknisesti avoin innovaatio ei ole yksinkertaisimmasta päästä. Kun ei ole selvää kuka omistaa IPR:t, ne saattavat jäädä kokonaan syntymättä.

Johtopäätös: Isojen ja pienten yritysten yhteistyö vaatii molemmilta osapuolilta sitoutumista, aikaa ja halua löytää yhteistyöhön aidosti parhaat tekijät. Luottamuksen ilmapiirissä avoin innovaatio on mahdollista, ja Suomen edun mukaista: Pienellä pohjoisella maalla on paremmat mahdollisuudet pärjätä globaalissa kilpailussa, jos teemme yhteistyötä. Kannattaa siis jatkaa yrittämistä.

Organisaatiokulttuurista kilpailuetua?

Viime kuukausina olen tutkimusprojektissani haarukoinut yrityskulttuuria eri organisaatioiden kanssa. Olinkin erittäin kiinnostunut kuulemaan mitä Risto asiasta ajattelee. Esille nousivat kaksi teemaa: Valta ja vastuu. Johdolla on valta ja vastuu organisoida työ niin, että tekijöillä on selkeä ”Pohjantähti” eli näkemys tai yhteinen unelma siitä mitä tavoitellaan. Työntekijän näkökulmasta korostuvat merkityksellisyys ja tavoitteiden selkeys, ja toisaalta valta ja vastuu tehdä omaa työtään ja sen organisointia koskevia päätöksiä. Esimerkeiksi Risto nosti Nokian Mobile Networks tuotekehitysorganisaation, joka on organisoitu ”heimoihin”. Kun esimiehelle raportoi ~35 työntekijää, ei mikromanageeraukselle ole sijaa. Toinen esimerkki on F-Securen ”fellowship”, veljeskunta jossa korostuu työntekijöiden välinen yhteys ja luottamus siihen, että toimitaan yhteiseksi hyväksi. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Johtopäätös: Johtamisen näkökulmasta tapa jolla tavoitteita asetetaan, ja se miten niiden toteutumista seurataan kertovat luottamuksesta tai sen puutteesta. Jos luottamusta ei ole kontrollirakenteet korostuvat.

Johtaminen ja johtamisen merkitys

Halu ja kyky tuoda pelottavatkin asiat näkyville korostuu myös paranoidin optimistin johtamisessa. Jos ja todennäköisesti kun ongelmia ilmaantuu, paranoidin optimistinen johtaja kiittää avoimuudesta, koska ongelmien riittävän varhainen havaitseminen parantaa todennäköisyyttä muuttaa asioiden kulkua. Skenaariotyön tärkeys korostuu myös johtamisessa: Vaihtoehtoiset suunnitelmat kannattaa tuoda pohdittavaksi ja pyytää apua. Yhdessä tekemällä ja erilaiset näkökulmat huomioiden lopputulos on yleensä parempi kuin se, että kiinnitytään yhteen, rajoittuneeseen suuntaan tai suunnitelmaan.

Johtopäätös: Apua kannattaa aina pyytää, se on merkki luottamuksesta ja uskosta siihen, että vaikeatkin asiat voidaan selvittää yhdessä. Ongelmien kätkeminen epäonnistumisen pelossa on paranoidin optimistin painajainen, se kertoo siitä, ettei luottamusta ole.

Pitääkö luottamus ansaita?

Koska luottamus nousi keskustelussamme keskeiseksi asiaksi, kysyin Ristolta, pitääkö luottamus ansaita. Vastaus oli selkeä ja yksinkertainen: Luottamus on lähtökohtaisesti olemassa, sitä ei tarvitse erikseen ansaita. Tämä ei toki tarkoita naivia lapsenuskoa vaan tervettä luottamusta ihmisten hyvyyteen.

Johtopäätös: Paranoidi optimisti on lähtökohtaisesti optimisti – vainoharhaisuus on vain toimintaympäristön havainnoinnin laaja-alaisuuden varmistamiseen luotu käyttäytymismalli. Jos luottamusta ei lähtökohtaisesti ole, on sen luominen ensiarvoisen tärkeää. Liiketoiminnan ongelmiin voidaan pureutua vasta kun niistä voidaan puhua avoimesti ja asioiden oikeilla nimillä.

Kuinkas sitten kävikään?

Tunnin keskustelun aikana juttelimme toki paljon muustakin. Sivusimme matemaattisia malleja, asiakastyytyväisyyden ennustamista, tekoälyä, hinnoittelua ja painonnostoakin. Lämmin kesäpäivä, merellinen ympäristö ja kiinnostava keskustelukumppani – kerrassaan mainio iltapäivä Innovaatiotohtorin ja toivottavasti Ristonkin näkökulmasta.