Innovaatiotohtori 1 Vuotta

Ajatus blogista oli muhinut päässäni jo jonkin aikaa, mutta ajatuksista tekoihin pääseminen vaati muutaman kuukauden kypsyttelyn. Niin kuin monessa asiassa, tärkeintä kuitenkin oli suunnittelun lopettaminen ja tekemisen aloittaminen – ja tavoitteiden asettaminen. Vuosi sitten keräsin siis rohkeuteni, ja tulin ulos kaapista: Innovaatiotohtori syntyi.

Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa. Kun pohdin aihetta tämän päivän blogiin, huomasin, että sivupersoonani tuli ulos kaapista aikalailla vuosi sitten kirjoittamalla teemasta ”innovoin siis olen”. Siksi siis päätin avata hiukan sitä, miksi tohtori näki päivänvalon ja mitkä ovat innovaatiotohtori -blogin kantavia teemoja. Ja arvioida sitä, miten suunnitelmat ja ajatukset ovat toteutuneet vuoden varrella.

Määrittelin blogin tavoitteiksi kertoa tarinoita innovaatioista ja ihmisistä niiden takana. Päätin myös, että kirjoitan kerran viikossa. Molemmat ovat toteutuneet kohtuullisesti: Heinäkuussa ja jouluna tohtori lomaili, mutta muuten blogi on ilmestynyt säännöllisesti sunnuntaisin.

Rohkeus vaatii luottamusta

Kaapista ulostulo vaati siis jonkinmoista siviilirohkeutta, mutta mitä rohkeus sitten on? Innovaatiotohtorin rohkeutta oli altistaa ajatukset muiden kommentoitavaksi ilman ison yrityksen antamaa turvaa. Vaikka se olikin pelottavaa, on se myös palkitsevaa. On kiva huomata, että viikko toisensa jälkeen te, lukijani, jaksatte lukea aivoituksiani, ja kannustaa eteenpäin.

Rohkeutta on monenlaista. Ekosysteemin ja yrityksen tasolla rohkeus tarkoittaa kriittistä toimintaympäristön tarkastelua, kykyä ja ennen kaikkea halua etsiä uusia mahdollisuuksia ja tehdä asioita uudella tavalla. Yksilö- ja tiimitasolla rohkeus tarkoittaa halua ja kykyä sanoa vaikeitakin asioita ääneen. Rohkeus vaatii siis luottamusta siihen, että erilaisia näkökulmia tarkastellaan avoimesti ja niistä keskustellaan. Mutta myös sitä, että uskalletaan kokeilla asioita ja myös epäonnistua. Luottamusta siihen, että seisotaan tehtyjen päätösten takana, onnistutaan ja epäonnistutaan yhdessä. Välittävää yrityskulttuuria, toisin sanoen.

Muuttuvassa toimintaympäristössä mikään ei ole vaarallisempaa kuin ”suunnittelun suunnittelu” – eli se, että epäonnistumisen pelossa pallotellaan asioita loputtomiin. Kompromissien hakemista, eli sitä kun viimeinkin siirrytään sanoista tekoihin ei uskalleta kokeilla aidosti disruptiivisia ideoita, vaan tehdään ne ”turvallisesti” ettei kukaan vain suutu. Näin tehden lopputulos on usein ihan jotain muuta kuin se mitä tavoitellaan. Ehkäpä juuri siksi olen monessa tekstissäni peräänkuuluttanut rohkeutta siirtyä sanoista tekoihin. Olipa kysymyksessä tekoäly tai henkilökohtainen muutos, suunnittelun lopettaminen ja tekemisen aloittaminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Pitää siis luottaa siihen, että kyllä onnistuu!

Hyvinvointi liittyy luottamukseen – ja rohkeuteen

Olen vuoden mittaan kirjoittanut paljon myös hyvinvoinnista: Liikunnasta, unesta ja syömisestä. Uskon nimittäin, että fyysinen hyvinvointi ruokkii luovuutta ja innovatiivisuutta. Hyvinvointi on siis omalta osaltaan rohkeuden rakennuspalikka monellakin tavalla. Ja positiivinen asenne tottakai!

Hyvin nukutun yön jälkeen on paljon helpompaa keksiä ratkaisuja kimurantteihin ongelmiin, kun mieli on levännyt. Myös asioiden sanominen ääneen tai kyky vastaanottaa uusia ajatuksia tai kollegan antamaa palautetta toimivat paremmin levänneenä. Monesti keskeneräisten ajatusten pallottelu porukalla ideoinnin alkuvaiheessa on paljon tehokkaampi tapa siirtyä sanoista tekoihin kuin asioden hautominen yksin. Porukalla ajattelu luo myös nopeutta: Kun asiat on keksitty yhdessä, ei ajatuksia tarvitse erikseen myydä tai suunnitella miten muutosvastarintaa taklataan. Voi keskittyä olennaiseen, eli muutoksen johtamiseen.

Liikunta edistää hyvinvointia ja toimii tehokkaana ideageneraattorin katalysaattorina. Lenkkipolulla, hiihtolenkillä tai pyöräillessä mieli lepää. Varsinkin luonnossa liikkuessa ympäristö ruokkii luovuutta. Raittiissa ilmassa ajatuksilla on tilaa vaeltaa, ja alitajunnalla aikaa ratkaista ongelmia. Myös ryhmäliikunnassa on puolensa, yhdessä pelaaminen tai ryhmässä tekeminen luo hyvää fiilistä sekin. Liikunnan ja kaiken tekemisen avain on kuitenkin säännöllisyys, eli se että suunnittelun sijasta tekee. Harrastaa niitä lajeja, jotka tuntuvat itsestä hyviltä. Haastaa itseään säännöllisesti, ja lepää silloin kun mieli ja keho sitä vaativat.

Tohtorin missio: Sanoista tekoihin

Sivupersoonani innovaatiotohtorin tavoitteena on siis kertoa tarinoita ihmisistä, innovaatiosta ja rohkeudesta. Miksi tarinat ovat minusta tärkeitä? Ennen kaikkea siksi, että innovaatio vaatii kykyä katsoa asioita uusista näkökulmista, tehdä asioita eri tavalla ja ennen kaikkea rohkeutta. Ja siirtymistä sanoista tekohin. Sen olen tehnyt innovaatiotohtorina ja ihmisenä, ja sillä tiellä aion jatkaa! Jatka sinäkin!