Vuosi on alkanut mielenkiintoisissa merkeissä. Tammikuussa lähinnä loppuvuoden kiireistä toipuen, ja helmikuussa tulevaa vuotta suunnitellen ja tositoimissa eri rintamilla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole alkuvuodesta puuttunut, ja erilaisten projektien tiimellyksessä olen paitsi ratkonut asiakkaiden ongelmia myös yrittänyt löytää parempia tapoja niiden ratkaisemiseen. Niiden puitteissa olen pohtinut Miksi? Mitä? ja Miten? -kysymyksiä – ja viime aikoina sitä on tehnyt moni muukin – mm. Elinkeinoministeri Mika Lintilän johtama työryhmä, jonka selvitys ”Kestävä talouskasvu ja hyvinvointimme tulevaisuus” julkaistiin viime viikolla. Tärkeä asia, johon sivupersoonani innovaatiotohtori ei voinut olla tarttumatta.

Miksi? Ongelmia riittää ja ne eivät ratkea yksittäisten toimijoiden voimin

Viimeistään koronakriisi on osoittanut sen, että meillä on globaalisti ”pirullisia” ongelmia, jotka odottavat ratkaisuaan. Ikääntyvä väestö odottelee rokotuksia, joiden saaminen on paitsi tuotannollinen ja logistinen myös poliittinen ongelma. Ilmastonmuutos on tosiasia, vaikka kauniit talvisäät luovat hetkellisen illuusion siitä, että tilanne ei ehkä ole niin vakava. Usko maailmanpolitiikkaan horjuu USA:n vallanvaihdon sekasotkujen myötä. Entäpä pandemian sosiaaliset vaikutukset ja eriarvoisuus? Sitä heijastaa toisaalta esimerkiksi koteihinsa poteroituneiden tietotyöläisten (kuulun tähän joukkoon) loputon valitus elämän monotonisuudesta, toisaalta työttömäksi jääneen lentohenkilöstön ja ravintolatyöntekijöiden ahdinko tai vaikkapa alati koronalle altistuvien hoitohenkilöstön, kaupan kassojen, rakennustyöläisten ja bussikuskien hiljainen selviytyminen.

Miksi siis yhteistyötä ja ekosysteemeitä tarvitaan? Meillä on systeemisiä ongelmia, ja niiden ratkaisemisessa kukaan yksittäinen toimija ei pärjää yksin. Tarvitaan julkisten toimijoiden, suurten ja pienten yritysten ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä.

Mitä? Raha ratkaisee – vai ratkaiseeko?

Viime viikolla julkaistun talouden asiantuntijaryhmän raportin mukaan Suomen tutkimus- ja kehitysmenojen kasvattaminen on välttämätöntä. Työryhmä tunnistaa kolme keskeistä pullonkaulaa tuottavuuden kasvussa: innovaatiotoiminnan hajanaisuuden ja liian pienen huomion korkean tuottavuuden ekosysteemien kehittymiseen, kasvavan osaajien vajeen sekä riskinottoon kykenevän ”osaavan pääoman” vähäisyyden.

Toimenpiteiksi suositellaan erityisesti ekosysteemien nostamista innovaatiopolitiikan keskiöön, osaajiin ja osaamisen kehittämiseen panostamiseen ja kotimaisen osaavan pääoman kasvuan edistämiseen. Mitä rahoitukseen tulee, raportti toteaa seuraavasti:

”Hyvin suunnattuna julkinen TKI-rahoitus luo myös kannustimia yksityisille innovointipanostuksille. Kun julkinen innovaatiorahoitus on pitkäjänteistä, ennakoitavaa ja kunnianhimoista, arvioimme, että se ohjaa yksityisiä investointeja samoin – ja mikä tärkeintä –suuntaa lisäarvon sekä työpaikkojen luomiseen Suomeen ulkomaiden sijaan. Suomen tavoite on nostaa talouden T&K-menot 4 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä.”

Innovaatio- ja ekosysteemitutkijana ja niiden parissa työskentelevänä, luin huolella työryhmän suositukset siitä mitä ”ekosysteemit innovaatiopolitiikan keskiössä” tarkoittaa. Toimenpiteiden osalta, työryhmä kiinnittää huomiota erityisesti onnistuneeseen TKI-politiikkaan, joka vaatii pitkäjänteisyyttä, kunnianhimoa ja yhteistyötä. Lisäksi keskeistä on vahvojen ekosysteemien rooli vertaisoppimisen ja kasvun kiritttäjinä. Työryhmä toteaakin:

”Ekosysteemien keskeinen merkitys taloudelle on se, että ekosysteemin toimijat kirittävät toisiaan ja täydentävät toistensa osaamista ja kyvykkyyksiä. Ekosysteemissä toimivat yritykset pysyvät siten tuottamaan asiakkailleen sellaista lisäarvoa, jota ne eivät yksin pystyisi tarjoamaan.”

”Ekosysteemien merkitys talouden uudistumiselle, tuottavuudelle ja kyvylle luoda hyvinvointia on suuri. Euroopan laajuisen innovaatiotutkimuksen tulosten mukaan 96 prosenttia innovaatioista syntyy ekosysteemien kautta. Tärkeimmät ekoysteemipartnerit yrityksille ovat asiakkaat ja julkiset tutkimusorganisaatiot. Ekosysteemit toimivat myös TKI investointien houkuttelijana. Ne ankkuroivat uusia toimijoita Suomeen ja investoimaan toimintansa kehittämiseen Suomessa.”

Lisäksi työryhmä toteaa, että ekosysteemit ovat erinomainen tapa luoda kansainvälisesti kilpailukykyistä liiketoimintaa skaalautumisella, kunhan vain niille tehdään riittävät panostukset, rohkea kohdennus ja pitkäjänteisesti, ja nostaa työkaluksi myös innovatiiviset hankinnat ja lainsäädännön nostamisen ohjauskeinoksi.

Vastaus Mitä? -kysymykseen on siis osin raha. Viime vuoden aikana olen ollut mukana Spinversen tiimissä rakentamassa useampaakin rahoitushakemusta. Ja kuten Kauppalehti viime viikolla uutisoi, rahoitus on tärkeä kehityksen työkalu. Mutta riittääkö raha vai tarvitaanko jotain muuta?

Miten? Yhteistyö vaatii uusia toimintatapoja

Raporttia lukiessani, allekirjoitan työryhmän tulokset. Mutta en voi olla nostamatta esille tärkeää asiaa, jota olen pohtinut Turun Kauppakorkeakouluun työn alla olevan väitöskirjani tutkimusongelmaa ja siihen liittyvää tutkimusasetelmaa. Ongelmia riittää ja (eko)systeeminen näkökulma on varmasti hyvä tapa ratkoa niitä. Rahan kanavoiminen riittävän suurille hankkeille on ehdottomasti hyvä asia, mutta se ei yksin riitä.

Miten? -kysymys on johtamisen ja organisaatiokulttuurin näkökulmasta mielenkiintoinen asia. Miten varmistetaan se, että erilaiset ekosysteemissä toimivat organisaatiot ja ihmiset saadaan toimimaan halutun päämäärän saavuttamiseksi? Miten luodaan yhteinen kieli ja kulttuuri, jossa saadaan erilaisten ihmisten osaaminen hyötykäyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Joulun alla julkaistu Ecosystem Handbook vastaa osin näihin kysymyksiin. Mutta se on vasta alkua. Lisääkin on luvassa, sillä tutkimusaihio ”Organizing for Impact in the Era of Ecosystems” on viime viikkoina alkanut muotoutua. Odotankin jännityksellä keskusteluja erilaisten tahojen kanssa siitä, miten sitä voisi parhaiten hyödyntää.

Jos kiinnostuit, niin otatahan yhteyttä!