Blogirintamalla on ollut hiljaista, viime viikkoina. Se johtuu pääosin siitä, että viime viikkojen aikana tohtori on ollut lempipuuhassaan, eli rakentamassa innovaatioekosysteemejä ja analysoimassa niiden vaikutusta. Työn touhussa kirjoittamiseen ja reflektointiin on ollut hyvin vähän aikaa. Joten on siis korkea aika purkaa viime viikkojen tekemisen lomassa syntyneitä ajatuksia.

Strategian ja innovaatiojohtamisen näkökulmasta viime viikkojen projekti on tuonut monenlaisia oivalluksia. Yksi tärkeimmistä on se, että ekosysteemien rakentaminen ja johtaminen ei ole ihan helppoa. Mutta toisaalta, jos se olisi, ei se olisi kiinnostavaakaan!

Miksi ekosysteemeillä on väliä?

Ekosysteemikeskustelu on ollut vilkasta viime viikkoina. Syynä on osin Koronavirus, joka on laittanut maailmanlaajuisia liiketoimintaekosysteemejä kontalleen. Osaltaan keskustelua on ruokkinut Business Finlandin tammikuussa lanseeraama Veturi innovaatiokilpailu. Tavoite ekosysteemeille on korkealla: Suuryritysten investointeja tukemalla, pyritään saamaan tuotekehitysinvestointeja kohti hallitusohjelman tavoitetta. Tavoitetason nosto nykyisestä 2,7% 4%:iin BKT:stä ei ole ihan helppoa. Se vaatii yhteispeliä, kykyä ja halua ottaa riskejä, ja innovoida yhdessä. Juuri niitä asioita, joista tohtori innostuu. Mutta. Innostuksen lisäksi tohtori on diagnosoinut muutamia haasteita, joihin kannattaisi tarttua.

Liiketoimintaekosysteemi on väljästi määriteltynä ”organisaatioiden verkosto, joka kattaa koko arvoketjun, eli asiakkaat, toimittajat, jakelijat, kilpailijat, julkiset toimijat jne. jotka osaltaan vaikuttavat tuotteen tai palvelun tuottamiseen ja toimittamiseen”. Ekosysteemissä jokainen organisaatio voi toimillaan vaikuttaa ekosysteemin muihin toimijoihin ja toisaalta altistuu muiden toimijoiden vaikutukselle. Olennaista ekosysteemien kehityksessä on se, että ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Toimijoiden väliset suhteet muuttuvat ajan mukana, ja niiden seurauksena koko ekosysteemi kehittyy. Kun otetaan huomioon määritelmä, herää kysymys, miten ekosysteemejä voi johtaa? Ja onko se ylipäätään mahdollista? Ja vielä: Voiko ekosysteemien menestystä ennustaa tai mitata menneen datan valossa?

Innovaatiot ja ekosysteemit: Mitä niistä tiedämme?

Pohdintani tueksi kävin läpi erilaisia tieteellisiä artikkeleita aiheesta. Löytämäni aineistot käsittelivät esimerkkien kautta erilaisia ekosysteemejä, ja olivat näkökulmaltaan joko kuvailevia tai enemmän tai vähemmän transaktionaalisia. Suomalaisista viimeaikaisista julkaisuista, kävin läpi seuraavat:

• Teknologiateollisuuden raportti ”Kansainvälisesti merkittävät innovaatio- ja kasvuekosysteemit Suomessa” kuvaa ansiokkaasti suomalaisia innovaatioekosysteemejä ja listaa muutamia menestyksekkään ekosysteemin johtamisen eväitä. Niistä tärkeimpiä on yhteinen visio ja se, että kaikki osapuolet kokevat hyötyvänsä ekosysteemissä toimimisesta. Samalla raportti kuitenkin nostaa esille tarpeen yleiseen investointien lisäämiseen, kehitettyjen ratkaisujen kaupallistettavuuden tukemiseen, ja yhteistyön lisäämiseen ICT-toimijoiden, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.
• Business Finlandin ”Innovaatiot ja talouskasvu” -seminaari oli viime viikolla saman asian äärellä. Teemoina olivat työn tuottavuus ja investointien lisääminen. Mielenkiintoista analyysissä oli se, että erityisesti työn tuottavuuden suhteen häviämme mennen tullen Ruotsiin verrattuna. Näyttäisi siltä, että Ruotsi investoi enemmän palveluihin ja hyödyntää ICT -investointeja paremmin. Mielenkiintoista sekin.
• Myös TEM:n analyysi ”Suomen kilpailukyvyn ja talouskasvun turvaaminen 2020-luvulla sivuaa ekosysteemejä ja innovaatiota. Selvityksen keskeinen viesti on, että soveltavaa tutkimusta kehittämällä ja toimijoiden yhteistyötä vahvistamalla voidaan tukea Suomen kansantalouden kasvua 2020-luvulla. Keinoiksi ehdotetaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan organisointi laajoihin ja kattaviin kansallisiin tutkimusohjelmiin tai kärkihankkeisiin, joissa tavoitteina ovat tulevaisuuden mahdollisuuksien kehittäminen ja hyödyntäminen.

Kuulostaa hyvälle. Mutta mitä tapahtuu, kun ekosysteemissä toimimista tarkastellaan yksilötasolla? Siitä kävimme mielenkiintoisen keskustelun pari viikkoa sitten painonnostotreenien ohessa. Ja ehkäpä se on näkökulma jota tarvitaan ekosysteemi- ja organisaatiotason analyysin tueksi?

Ekosysteemien johtamisesta

Olemme Välittävän Yrityskulttuurin tutkimuksessamme (Turun Yliopisto, HumanKeystones) kartoittaneet organisaatiokulttuuria yksilöiden, organisaatioiden ja ekosysteemien näkökulmasta. Ehkäpä siksi, haluan tuoda ekosysteemikeskusteluun oman panokseni. Kansainvälisestä aineistostamme nousee mielenkiintoisia näkemyksiä:

• Merkityksellisyys: Oman yrityksen tarkoitus (missio ja visio) on epäselvä yli puolelle vastaajista. Herääkin kysymys, miten ekosysteemien tarkoitus pitäisi artikuloida, niin että se ruokkisi osallistujaorganisaatioiden ja ihmisten sitoutumista?
• Oma vai ekosysteemin etu? Rationaalisesti ajateltuna ekosysteemeissä on järkeä. Mutta tavoitteiden näkökulmasta oma etu ajaa kolmanneksella ekosysteemin edun edelle. Ja ylipäätään 50% aineiston tietotyöläisistä oli sitä mieltä, että tavoitteenasetanta on oikeudenmukaista. Herääkin kysymys siitä, miten tavoitteet pitäisi asettaa niin, että ne ruokkisivat ekosysteemiin osallistuvien ihmisten motivaatiota ja sitä kautta työn tuottavuutta ja tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamista?
• Johtaminen: Ottaen huomioon, että määritelmän mukaisesti ekosysteemi on alati muuttuva kokonaisuus, ja siten elävä organismi, on ekosysteemien johtaminen monimuotoisempaa kuin päältä katsoen arvaisi. Tutkimustiedon valossa näyttäisi siltä, että ekosysteemitoimijoilta vaaditaan ennen kaikkea kykyä muuntautua eri rooleihin. Johtajan rooli voi muuttua, ja peesaajasta voi tulla keskeinen toimija, kun olosuhteet muuttuvat. Muutosvastarinta kannattaa siis unohtaa, ja keskittyä ajatuksen kääntönopeuteen – kykyyn ja haluun nähdä koko ekosysteemin hyöty ja keskittyä siihen.

Tekemistä vaille valmis?

Kun Suomi laittaa paukut ekosysteemeihin ja kanavoi investointeja Business Finlandin kautta ekosysteemien kehittämiseen, on aika tarttua toimeen ja pyrkiä luomaan malleja, joilla ekosysteemejä johdetaan menestyksekkäästi. Se edellyttää yhteisen merkityksen kirkastamista, arvojen ja asenteiden artikulointia ja ennen kaikkea tavoitteiden kirkastamista ekosysteemi, organisaatio ja yksilötasolla. Läpinäkyvyyttä, ja sitä että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Tohtori on valmis tarttumaan toimeen. Uskon, että Suomena meillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Tai ainakin voittaa Ruotsi!

PS. Artikkelikuva on Fernando de Noronhalta, jonka monimuotoinen ekosysteemi on vertaansa vailla. Varsinkin loputtomassa syksyn harmaudessa.