No niin. Viime viikon blogissani olin vankasti sitä mieltä, että otan aikaa rauhoittumiseen. Viikon kuluessa huomasin, että vaikka tiedostan rauhoittumisen merkityksen, ei sen toteuttaminen käytännössä ole ihan helppoa. Varsinkin kun tällä viikolla päivät kuluivat asiakastyössä ja illat akateemista tekstiä hieroessa, rästitöitä tehdessä ja juhliessa. Ei siis ihme, että loppuviikosta alkoi olla tankki tyhjä. Kirjaimellisestikin, sillä kiireen painaessa päälle unohdan helposti perusasiat, kuten syömisen. Ja kun ainakin minun tapauksessani liian vähäinen syöminen vaikuttaa nukkumiseen, ja herään aamuyöstä nälkään… Noidankehä siis uhkaa, ja nyt pitää päästä siitä nopeasti pois.
Akateemista optimismia
Viime sunnuntaina olin vielä sitä mieltä, että ajatus akateemisten konferenssipapereiden kirjoittamisesta oli hyvä ja suhtauduin asiaan optimistisesti. Olin varannut maanantai-illan paperini viimeistelylle, eli referenssien tarkastamiselle ja paperin lyhentämiselle määrämittaan. Maanantai-ilta ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitellusti. Ensinnäkin Länsiväylän liikenne oli tavallistakin tukkoisempaa, joten kotimatkaan tuhrautui lähes tunti. Ja toiseksi olin unohtanut, että minulla oli treenien vetovuoro CrossFit 8000:ssa.
Pääsin siis kirjoittamisen alkuun huomattavasti myöhemmin kuin olin suunnitellut. Optimistina olin myös arvioinut viimeistelyyn kuluvan ajan alakanttiin: Referenssien tarkistus vei kaksi kertaa niin kauan kun olin suunnitellut, ja tekstin lyhentäminen ei tuntunut onnistuvan millään. Illan kuluessa ja kellon lähestyessä puoltayötä, en enää ollut ollenkaan varma siitä haluanko koko konferenssiin. Mutta sain kuin sainkin tekeleeni ladattua EGOS -konferenssin portaaliin hyvissä ajoin ennen klo 23:59 määräaikaa. Saavutin siis tavoitteeni, mutta myöhäinen työskentely vaikutti uneeni: Istuttuani illan ruudun ääressä, uni ei tullut ihan heti, ja yö jäi liian lyhyeksi.
Aina ei mene niin kuin on suunnitellut
Lyhyistä yöunista huolimatta tiistaipäivä sujui kuitenkin mallikkaasti. Illalla jatkoin siitä mihin olin maanantaina jäänyt, eli paperin viimeistelyllä. Kun se oli kutakuinkin valmis, huomasin, että olen jo myöhässä, eli EURAM konferenssin määräaika olikin mennyt umpeen jo iltapäivällä. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli se, että myöhästyttyäni yhdestä deadlinesta, ryhdyin tarkastamaan Academy of Management konferenssin jättöpäivää, ja huomasin, että sekin on 15.01. – ja onneksi vasta keskiyöllä. Joten pitäydyin suunnitelmassani, viimeistelin paperini ja laitoin sen menemään.
Itsekseni mietin, että vaikka kaikki ei aina menekään niin kuin on suunnitellut se voi olla hyvä juttu. Ehkä Boston elokuussa on ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin Lissabon kesäkuussa?
Etätöitä & juhlaa
Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät siis tiiviisti työn touhussa. Keskiviikkona viimeistelimme Liquid Leaderin -ohjelman sisältöä Hankenilla ja torstaina noudatin ilmatieteen laitoksen suositusta ja jäin lumisateen takia kotikonttorille. Se osoittautui hyväksi päätökseksi. Verkkareissa ja villasukissa oli mukavan rento fiilis – puhumattakaan siitä, että meikkaamiseen, kampaamiseen ja työmatkaan kuluva aika on tehokäytössä. Ainoa huono puoli kotikonttorilla on työpaikkaruokailun satunnaisuus – kun keskityn työntekoon, unohdan usein syömisen, ja havahdun vasta tuntien kuluttua vatsan kurniessa.
Torstai-iltaan mennessä lumiaurat olivat tehneet tehtävänsä, ja liikenne kohti Kaivohuonetta oli sujuvaa. Spinversen 15-vuotisjuhla oli kerännyt suuren joukon innovaatiovaikuttajia paitsi juhlimaan myös miettimään Suomen tulevaisuutta. Illan mittaan nautimme paitsi ruuasta ja viinistä myös inspiroivasta tunnelmasta Boston Promenaden tahtiin.
Note to self: Syö & nuku
Alkuviikko sujui siis puuhakkaissa merkeissä ja loppuviikko juhliessa. Reflektointiin ei juurikaan jäänyt aikaa, syöminen oli satunnaista ja nukuin ihan liian vähän. Siitä huolimatta suuntasin perjantaiaamuna Tempaus Areenalle treeneihin – vain huomatakseni, että ei kulje. Ei sitten ollenkaan. Painonnosto vaatii hermoston herkkyyttä, eikä vain onnistu väsyneenä ja huonosti syöneenä. Tämän viikon kantava ajatus on siis yksinkertainen: Yritän palata ”ruotuun” eli syödä riittävästi ja riittävän usein. Onneksi ensi viikko näyttää ainakin nyt vähemmän paineistetulta, eli onnistumisen mahdollisuudet ovat olemassa.
Ensi viikolla siis syön ja nukun. Ja rauhoitun.