Syksy on minusta kiva vuodenaika. Lämpimän kesän jälkeen viilenevät aamut tuntuvat mukavan raikkaille ja pimenevät illat kutsuvat rauhoittumaan sohvalle hyvän kirjan kanssa. Monelle syksy on myös uuden aloittamisen aikaa, kuntosalit ja lenkkipolut ovat täynnä elämänmuutoksen tekijöitä. Se näkyy myös ”kotisalillani” CrossFit 8000 :ssa, treeneissä on hyvä meininki. Sen kunniaksi innostuin pohtimaan treenaamista tavoitteellisemmin kuin pitkään aikaan. Syksyä suunnitellessani tulin siihen tulokseen, että kokonaisuudesta puuttuu muutama palikka. Ennen kuin uskallan asettaa isompia tavoitteita voisi olla hyvä paneutua perusasioihin – eli syömiseen ja nukkumiseen.
Onko ruokaa riittävästi?
Kesäloma sujui leppoisissa merkeissä syömisen suhteen. Grilli oli kuumana lähes päivittäin, ja omasta mielestäni söin enemmän kuin normaalisti. Myös treeni kulki: Aurinkoisten päivien ulkotreenit olivat mukavaa vaihtelua sisäharjoitteluun. Vaa’alla en käynyt, enkä juurikaan peiliin katsonut, keskityin vain nauttimaan aurinkoisista kesäpäivistä ja lomatunnelmasta. Kotiin palatessani yllätys oli suuri: Olin henkisesti varustautunut karistamaan kesäkiloja, mutta huomasinkin painon pudonneen pari kiloa. Jäin miettimään syitä, ja tulin siihen tulokseen, että ehkä syön kulutukseeni nähden liian vähän ja elimistöni ei toimi tehokkaasti. Joten ryhdyin tuumasta toimeen, ja hakeuduin ravintovalmentajan pakeille.
Aloitimme käymällä keskustelun projektin tavoitteista. Niiden asettamisen tueksi, hyvinvointivalmentaja Terhi, teki InBody -mittauksen, jolla selvitettiin lihasmassa, rasvamassa ja niiden jakauma. Tulimme siihen tulokseen, että ei ole syytä hakea suuria muutoksia kehon koostumukseen – vaan pikemminkin pyrkiä siihen, että löydämme ruokavalion, joka tukee palautumista ja jaksamista.
Maanantaina sain Terhiltä ensimmäiset tehtävät: Pidä ruokapäiväkirjaa kolmen päivän ajan. Annosten valokuvauksen lisäksi kartoitimme syömiseen vaikuttavia tekijöitä, miltä syöminen tuntui, minkälainen ruokailutilanne oli jne. Sen jälkeen sain palautetta, ja selkeät korjaustoimenpide-ehdotukset. Pähkinänkuoressa ohjeet olivat yksinkertaiset: Perusta on kunnossa, mutta vedenjuontia pitäisi lisätä ja enemmänkin voisi syödä, jotta treeni tehostuisi ja palautuminen nopeutuisi.
Kuluneella viikolla olen yrittänyt toteuttaa muutosta. Ja ravannut vessassa vedenjuonnin lisäämisen seurauksena. Syömisen suhteen olen onnistunut vaihtelevasti: Koska yrittäjän arkeni on epäsäännöllistä, vaatii säännöllisen ateriarytmin ylläpito vaivannäköä ja suunnittelua. Viime viikolla en vielä päässyt sinuksi eväiden kanssa, mutta toivottavasti ensi viikolla menee paremmin.
Vaikka viikko on liian lyhyt aika muutoksen analysointiin, olen ollut huomaavinani pientä energiatason nousua. Treenit, erityisesti raskaat kyykyt sujuivat tällä viikolla paremmin kuin viime viikolla. Odotukseni ovat siis korkealla.
Entäs lepo?
Ruokavalion lisäksi aloitin unen laadun ja määrän seurannan, sattumalta samaan aikaan ruokavaliorempan kanssa. Syy siihen on se, että sain viimeinkin joulun alla ennakkotilaamani Oura -hyvinvointisormuksen ja otin sen heti käyttöön. Olen aikaisemminkin seurannut nukkumista FitBit -rannekkeella, mutta kun patteri loppui pari vuotta sitten, loppui myös unen säännöllinen seuranta.
Ensivaikutelmani Ourasta on positiivinen, olen samoilla linjoilla Sani Leinon kanssa. Sormus on kevyt, eikä siten häiritse nukkumista. Sovellus on selkeä ja helppolukuinen. Erityisesti pidän siitä, että ”teknisen unidatan” eli eri unityyppien määrän lisäksi sovellus sisältää selkeät kuvaukset niiden merkityksestä. En ole ihan vielä varma siitä, luotanko sovelluksen antamiin suosituksiin vai yleisfiilikseen, siitä ehkä lisää, kun olen tutustunut Ouraan paremmin.
Siinä missä syömisen korjaaminen on tahdonalaista toimintaa, on nukkumisen säätäminen huomattavasti vaikeampaa. Tiedän periaatteessa mitä pitäisi tehdä – eli lopettaa kännykän räplääminen ja työn teko pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ja rauhoittua. Käytännön toteutus on usein vaikeaa, kun ”se yksi tärkeä” sähköposti on lähettämättä ja jos läppäri aukeaa, vie tekeminen usein mennessään.
Kiire vai paljon tekemistä?
Syöminen ja nukkuminen ovat perusasioita, samoin kun riittävä liikuntakin. Arjen pyörityksessä on helppoa luisua takaisin entisiin (huonoihin) tapoihin kiireeseen vedoten. Kuitenkin kiire on usein korvien välissä ja kiireen tunne syntyy silloin kun ei itse voi vaikuttaa tekemisen tahtiin. Kesäloman jälkeen suosittelin palaveri-inventaariota tavaksi hallita ajankäyttöä. Asiaa mietittyäni, uskon myös, että huomion kiinnittäminen perusasioihin, eli syömiseen ja palautumiseen kannattaa.
Vaikka tällä hetkellä syöminen ja nukkuminen eivät ole ihan vielä sillä tasolla missä niiden pitäisi olla, olen päättänyt tavoitella positiivista virettä säännöllisten elämäntapojen kautta. Uskon, että hyvät yöunet ruokkivat positiivista ajattelua ja säännöllinen ruokailurytmi pitää känkkäränkän loitolla. Ja jos työt hoituvat tehokkaasti jää aikaa muille tärkeille asioille: perheelle, ystäville ja treenaamiselle. Kontrollin tunne takaa sen, että vaikka on paljon tekemistä ei ole kiire. Ja kun ei ole kiire, ei stressi pääse karkaamaan käsistä. Positiivinen sykli on valmis. Ja positiivisuutta tarvitaan syksyn pimetessä!
