Kun lähdin miettimään Ekosysteemien Rakentajat -podcastin sisältöä, tulin siihen tulokseen, että aiheen ymmärtäminen vaatii sen rajaamista. Siksi lähdin liikkeelle ekosysteemin määritelmästä, jonka synnyttäminen on ollut pitkä prosessi… Enkä ole ihan varma ollaanko vielä maalissa, eli ehkäpä juuri siksi aihetta kannattaa pohtia edelleen.

Ekosysteemien määrittely ei ole helppoa. Siksi olenkin viime vuosina kuluttanut hikisiä tunteja lukemalla erilaisia verkostojen, ekosysteemien ja alustojen konseptointiin liittyviä määritelmiä. Lukemisen lisäksi olen käynyt aiheen tiimoilta lukuisia filosofisia ja ratkaisukeskeisiä keskusteluja esimerkiksi VTT:n Erja Turusen, Spinversen Laura Koposen, Taivalin Reko Lehden, Aalto Yliopiston Taina Tukiaisen ja monen muun kanssa. Arvokkaimpia näistä ovat kuitenkin olleet kävelypalaverit pitkäaikaisen mentorini Mikko Kososen kanssa. Niissä olemme pohtineet Suomen innovaatiopolitiikkaa ja eri toimijoiden roolia, ja ruokkineet ajattelua puolin ja toisin. Olemme myös molemmat kirjoittaneet aiheesta. Syksyllä 2020 julkaistu Ecosystem Handbook kuvaa ekosysteemien johtamisen haasteita ja parhaita käytäntöjä. Myös Mikon ja Timo Santalaisen keväällä 2022 julkaistu kirja ”Elinvoimaetu” käsittelee julkisten ja yksityisten organisaatioiden roolia merkittävien systeemisten ongelmien ratkaisemisessa. Molemmissa on hyödyllisiä oppeja sekä organisaatioiden johtajille, että ekosysteemeissä työskenteleville. Mutta keskustelua aiheen tiimoilta tarvitaan ehdottomasti lisää!

Verkostot, ekosysteemit ja alustat – luottamuksesta se kaikki lähtee

Yleiskielessä ekosysteemeillä tarkoitetaan usein väljästi kaikenlaista eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Sosiaaliset verkostot ovatkin tärkeä ekosysteemien ainesosa. Erilaiset toimialaverkostot, liitot ja vaikkapa Kauppakamari ovat keskeisessä roolissa törmäyttämässä ihmisiä, yrityksiä ja julkisia toimijoita keskenään. Näistä törmäyksistä syntyy usein yhteistä liiketoimintaa, alihankintaa ja kumppanuuksia – ja joskus myös yhteiskehitystä, eli ekosysteemistä toimintaa. Tavoitteet ja johtamismallit ovat erilaisissa alihankintaverkostoissa kuitenkin hyvin erilaisia kuin kehittävissä ekosysteemeissä. Kun toimitaan sopimussuhteessa raha vaihtaa omistajaa – arvoa ulosmitataan lyhyellä aikavälillä. Kun kehitetään yhdessä ekosysteemissä, fokus on arvon luonnissa – yhdessä innovoinnissa, avoimessa ongelmanratkaisussa ja sitoutumisessa yhteisiin tavoitteisiin. Yhteistyötä tehdään myös alustoilla, ja digitaalisuus on tärkeässä roolissa ekosysteemien mahdollistajana. Näitä erilaisia yhteistyön muotoja olen havainnollistanut oheisella kuvalla, ja näistä puhutaan jokaisessa jaksossa enemmän fokusoitumalla erilaisiin teemoihin, ekosysteemeihin ja ihmisiin.

Miksi on tärkeää tehdä eroa ekosysteemisen ja muiden yhteistyömuotojen välillä? Yksinkertaisesti siksi, että johtamisen näkökulmasta tarvitaan täysin erilaista otetta. Siinä missä verkoston johtaja vaatii ja johtaa sovittujen tehtävien ja suoritteiden toteutumista, ekosysteemin johtaja mahdollistaa ja luo olosuhteet luovalle ongelmanratkaisulle. Siinä olennaista on saada eri toimijoiden supervoimat käyttöön ja luoda otolliset olosuhteet yhdessä tekemiselle. Johtaminen on siis erilaista, ja se vaatii johtajalta ja kaikilta toimijoilta joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Ei vähiten siksi, että dynaamisessa liiketoimintaympäristössä tapahtuu jatkuvasti siirtymiä eri organisaatiomallien välillä. Ja jos halutaan luoda alustoja, on ymmärrettävä minkälaisilla pelisäännöillä dataa jaetaan ja arvoa luodaan. Siinä avuksi voi tulla esimerkiksi SITRAn reilun datatalouden sääntökirja.

Elinvoimaetua ekosysteemeistä

Kuten tavallista, keskustelu Mikon kanssa oli mielenkiintoista ja silmiä avaavaa. Kehittävästä, ongelmia ratkaisevasta ja arvoa luovasta yhteistyöstä puhuttaessa nousivat esille kolme keskeistä teemaa:

1. Avoin strategiointi: Jokainen toimija lähestyy ongelmaa organisaation strategian ja tavoitteiden kautta. Yhdessä voittaminen vaatii avointa strategiaprosessia, keskustelua ja yhdessä tekemistä. Niiden pohjalta rakentuu luottamus, joka mahdollistaa yhteisen arvon luonnin.
2. Molempikätisyys: Muuttuvassa maailmassa on tärkeää toisaalta fokusoitua ratkaisemaan riittävän suuria, mutta sopivan pieniä ongelmia. Näiden ”kultakutriongelmien” löytäminen vaatii avointa dialogia, jonka kautta epävarmuus käännetään mahdollisuuksiksi.
3. Ketteryys: Yhteistyön johtamisessa on olennaista se, että toimijat vaihtavat roolista toiseen – johtajasta tiimin jäseneksi ja päinvastoin tilanteen mukaan, oppivat yhdessä ja löytävät dialogin kautta parhaat ratkaisut ja etenemistavat.

Kokonaisuutena tulimme siihen tulokseen, että ekosysteemit ”kehkeytyvät” pidemmän ajan kuluessa, kun toimijat oppivat tuntemaan toisensa ja löytävät dialogin kautta tavan tunnistaa omat ja kumppaneiden vahvuudet. Yhteistyö ekosysteemissä onkin oppimisprosessi, jonka kautta löydetään uusia toimintatapoja, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää organisaation sisällä laajemminkin.

Lisätietoja

Kannattaa siis kuunnella ”Ekosysteemien Rakentajat” Podcastin ensimmäinen jakso ”Mikä ihmeen ekosysteemi?” Myös Mikon ja Timo Santalaisen kirja ”Elinvoimaetu” on lukemisen arvoinen! Sen keskeiset teemat löytyvät pähkinänkuoressa myös Aalto Yliopistolla 23.03.2022 pidetyn julkaisutilaisuuden tallenteesta.

PS: Jos kiinnostuit näistä teemoista ja pohdit sitä, miten organisaatiosi kasvua voitaisiin vauhdittaa tuomalla yhteistyö osaksi strategiaa ja kulttuuria, niin ota yhteyttä!