Seksiä vedessä ja veden alla

Klikkaamme auki erilaisia uutisia otsikon perusteella. Ja ainakin omalta osaltani viime viikkojen aikana seuraamani otsikot ovat liittyneet enemmän tai vähemmän koronakriisiin ja siihen liittyvään uutisointiin. Ehkäpä siksi blogin kirjoittaminen ei ole houkutellut: Kun maailmassa on paljon tarinoita ja tarinankertojia, miksi joku haluaisi lukea juuri minun näkökulmaani?

Uutisointia klikkaillessani ja artikkeleita lukiessani olen miettinyt, miksi suurin osa otsikoista on negatiivisia. Jotenkin tuntuisi, että juuri nyt tarvittaisiin positiivisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä – ongelmilla mässäilyn ja syyllisten etsinnän sijaan. Olen myös pohtinut asiaa monen minua viisaamman kanssa. Yleisesti näkemys tuntuu olevan se, että negatiivinen uutisointi ja seksi myyvät parhaiten. Ja koska en halua liittyä negatiivisten valittajien kuoroon, niin mennään sitten seksillä.

Liikettä ja luonnonvoimia

Vedenalaiseen seksiin ja ekosysteemeihin tutustuin eilen lenkillä puolivahingossa. Minulla on tapana kuunnella erilaisia podcasteja satunnaisvalinnalla. Eilen kuunteluuni osui Marah J. Hardt:n TED Talk viime marraskuulta. Siinä hän paitsi kuvailee merenelävien seksielämää paitsi hauskalla myös opettavaisella tavalla. Opin uusia asioita mm. papukaijakalojen kyvykkyydestä vaihtaa sukupuolta ja hummerinaaraiden tavasta houkutella kumppaneita pissaamalla koiraan kasvoille. Ei tosin kovin hyödyllistä tietoa?

Varsinainen kiinnostukseni heräsi, kun Hardt eteni luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Niitä olen nimittäin tutkinut viime viikkoina urakalla, kirjoittaessani ekosysteemikäsikirjaa. Vaikka omassa kirjassani ja siihen liittyvässä tutkimusaihiossa fokus onkin liiketoiminta- ja innovaatioekosysteemeissä, ovat monimuotoisuus, käyttäytymisen ja motivaation ymmärtäminen avainasemassa niissäkin. Ja tietysti se, että myös ne ovat jatkuvasti muuttuvia ja niihin vaikuttavat voimat ovat luonnonvoimien kaltaisia – joskus hitaita ja lähes huomaamatta eteneviä muutoksia, joskus rajuja myrskytuulia, kuten tällä hetkellä maailmaa ravistelevan pandemian aiheuttavat muutosvoimat.

”Uusi normaali”

Pandemian muutosvoimat ovat nostaneet otsikoihin ”uuden normaalin”. Ilmaus ärsyttää minua, sillä tällä hetkellä meillä ei ole tietoa tulevasta. Se on varmaa, että tämänhetkinen tilanne ei välttämättä kuvaa huomista tai ylihuomista. Yritämme selvitä päivä kerrallaan todellisuudessa, joka on muuttunut radikaalisti. Se onko tämänhetkinen malli ”uusi normaali” vai jotakin muuta jää nähtäväksi. En usko, että kukaan tietää. Mutta sen tiedämme, että entiseen ei ole paluuta.

Monen muun lailla olen tehnyt nykyhetkeen liittyen mielenkiintoisia havaintoja. Nukun enemmän. Syön vähemmän. Liikun enemmän ja vähemmän, viikosta riippuen. Aikaa ei kulu meikkaamiseen, pukeutumiseen eikä työmatkoihin. Verkkareissa esiintyminen julkisella paikalla on hyväksyttävää, vaikka niille meneminen ei olekaan. Koko ajan on joko aamu tai ilta. Maanantai tai perjantai. Päivän, viikon tai viikonlopun alku tai loppu. Huonosta hiuspäivästä on tullut huono hiusviikko. Yritän olla luisumatta huonoon hiuskuukauteen, mutta kesällä sekin lienee sallittua. Loppujen lopuksi elämä soljuu eteenpäin ja minä sen mukana.

Ekoja kertoja

Monotonista elämää ovat viime viikkoina piristäneet muutamat ”ekat kerrat”. Ja ei, nämä eivät liity otsikkoon eivätkä sisällä paljastuksia. Pandemia-ajan ekat kerrat liittyvät työhön ja työmenetelmiin. Olen nimittäin ekaa kertaa pitänyt koulutuksia etänä isoille joukoille. Olen jopa nauhoittanut luentoja ja fasilitoinut niiden avulla. Neulonut kokousten lomassa, jotta saan huomion pidettyä asiassa (se auttaa ainakin minua). Opetellut grillaamaan ja tekemään uppomunan. Ja kiristänyt itse ovenkahvojen ruuvit, koska kuulemma alakoululaisetkin sen osaavat.

Koronaelämässä on siis paljon hyviä puolia. Ehkäpä niihin keskittymällä tästä selvitään. Huomisesta ei kukaan tiedä, joten keskityn elämään täysillä tätä päivää. Koska muutakaan ei voi.

PS. Ted Talkien lisäksi kuuntelen usein HBR:n podcasteja. Niiden lisäksi olen viime viikoina olen yllättänyt itseni kuuntelemassa painonnostokaverini Kulmalan äänikirjeitä. Niissäkin on mielenkiintoisia näkemyksiä ekosysteemeihin ja mm. haiden seksielämään. Jos siis otsikon aihe kiinnostaa enemmänkin, kannattaa kuunnella niitäkin.