Tohtori Kesäkuntoon 2022

Kesä 2021 oli huippukesä. Siihen kuului aurinkoa, lämpöä ja laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa Hangossa hyvästä seurasta ja ruuasta nauttien ja monipuolisesti urheillen. Syksy on alkanut vauhdilla, ja myös se näyttää lupaavalle. Työrintamalla tapahtuu paljon, ekosysteemit ja väitöskirja 2.0 ovat pitäneet innovaatiotohtorin kiireisenä. Ja hyvä niin.

Urheilurintamalla painonnoston SM-kisat Rovaniemellä heinäkuun puolessa välissä olivat kesän kohokohta. Vaikka masters -ikäisenä ”kisoja tulee ja menee” on korona-ajan tasapaksu harjoittelu ajoittain tuntunut monotoniselta. Oline -kisojen vastapainoksi olikin kiva päästä kisaamaan livenä, tavata kilpasiskoja ja tsempata yleisön kannustaessa. SM-kisojen jälkeen pidin pienen kesäloman ja elo-syyskuussa palasin sorvin ääreen tavoitteenani kunnollinen peruskuntokausi ja siitä tuloskunnon nosto kohti ensi vuotta. Mutta toisin kävi.

Strategia ja muutosjoustavuus eli resilienssi

Innovaatiotohtori tutkii, kouluttaa, konsultoi ja toimii neuvonantajana ja hallitusammattilaisena. Keskeiset teemat, joiden kanssa työskentelen ovat strategia, innovaatiojohtaminen, ekosysteemit ja ennakointi. Kaikkiin näihin liittyy muutosjoustavuuden eli resilienssin käsite, joka lähtee yksilön kyvystä käsitellä muutosta ja ajattelun kääntönopeudesta – eli kyvystä muuttaa käyttäytymistä ja toimintaa olosuhteiden muuttuessa. Yksilötason resilienssi on tärkeä muutosvoima, sillä se vaikuttaa organisaatioihin ja ekosysteemeihin laajemminkin.

Resilienssi on ollut syksyn agendalla, sillä olen mukana Turun Yliopiston, Vaasan Yliopiston ja Suomen Yrittäjien hankkeessa jossa kartoitetaan resilienssiä ja pyritään luomaan uudenlaisia työkaluja erilaisten muutostilanteiden ennakointiin ja johtamiseen. Aihe on ajankohtainen myös henkilökohtaisesti, sillä pari viikkoa sitten sattunut urheilutapaturma on laittanut innovaatiotohtorin resilienssin koville.

Ajatuksen kääntönopeus: Shokista hyväksymiseen

Syksyn painonnostotavoitteet muuttuivat kertaheitolla, kun takareiteni irtosi padelia pelatessa 18.09. Vaikka päälajini on painonnosto, kuuluu aerobinen harjoittelu (juoksu, tennis, padel, golf ja pyöräily) harjoitusohjelmaani. Tyypillinen viikko-ohjelmani on ollut viime aikoina seuraavanlainen: Raskas painonostotreeni valmentajani Katariina Vestmanin silmien alla Tempaus-Areenalla kahdesti viikossa (maanantaisin ja torstaisin), kevyempi tekniikka- ja lihaskuntotreeni 1-2 kertaa viikossa (tiistaisin ja perjantaisin) ja viikonloppuna vaihtelevasti aerobista harjoitusta. Sen tarkoituksena on pitää yllä toimintakykyä. Bonuksena ja kannustimena toimii myös lajien sosiaalisuus. Siinä missä painonnostaja tekee aina seurassakin omaa harjoitusta, on tenniksessä ja padelissa (pelaan pääosin nelinpeliä), golfissa ja pyöräillessä erilaista sosiaalisuutta.

Shokki: Ensireaktio tapaturman jälkeen oli harmitus. Syksyn harjoitusohjelma ja suunnitelmat menivät uusiksi. Erilaisia urheiluvammoja kuntouttaneena tiesin, että edessä on 2-3 kuukauden kuntoutus, jonka jälkeen voi varovaisesti palata tositoimiin. Ei hyvä. Lisäksi päällimmäisenä oli kipu: Takareisi kramppasi täysin, ja ajomatka Pohjola -sairaalaan oli hyvin epämukava. Kipupiikki ja relaksantti suoraan lihakseen toimivat sen verran, että sain jalan suoraksi magneettikuvausta varten. Parin päivän odotus ennen lääkärin tapaamista oli tuskainen. Kaikki sattui: Kävelyä en koiranomistajana voinut täysin välttää, joten purin hammasta Pablon ja Diegon ihmetellessä lenkkien lyhyyttä.

Hyväksyminen: Ajatukseni kääntyivät lähikuukausiin jo ennen kuin sain ”tuomion”. Onnettomuus sattui lauantaina. Sunnuntaina pääsin kävelemään ilman kainalosauvoja. Maanantaina kampesin itseni vuosien tauon jälkeen uima-altaaseen. Uinnista tuli hyvä olo, vaikka tekniikka on muutaman vuoden säännöllisen harjoittelun jälkeen hiukan hukassa. Onneksi apuakin löytyy: Uimarikaverini Antti on luvannut auttaa tekniikan suhteen – kunhan ensin uin noin 5 kertaa niin, että löydän otteen veteen. Mitä sitten tarkoittaakaan. Uintia siis luvassa syksyn mittaan enemmänkin, sillä lääkärikäynti vahvisti pahimman mahdollisen skenaarion: Takareiden yläosa oli irronnut liitoskohdastaan, ja leikkaus oli tarpeen.

Muutos: Sopeutuminen ja Kuntoutus

Kun eilen aamulla kirjauduin sisään Pohjola -sairaalaan, olo oli hiukan alavireinen. Minua ei pelottanut, sillä puikoissa oli tuttu mies. Tuomo Karila on Suomen johtavia urheilulääkäreitä ja osaava ortopedi. Ja lisäksi entuudestaan tuttu, sillä hän operoi vasemman takareiteni 2012. Pieni pettymys toki oli se, että tälläkään kertaa Tuomo ei suostunut tekemään "kasvojenkohotusta" samaan hintaan :-). Leikkaus meni hyvin, ja hoito oli erinomaista. Erityisesti heräämössä minulle tuli sellainen olo, että tarpeeni huomioitiin hyvin ja ammattimaisesti ja minua kohdeltiin yksilönä, ei vain ”liukuhihnapotilaana”.

Kuntoutus alkaa heti. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat varmasti vaikeimpia: Tärkeintä on saada haava paranemaan, ja se tarkoittaa paikallaanoloa, joka on minulle todella vaikeaa. Sitten ryhdytään tositoimiin, eli liikeratojen ja voimatasojen parantamiseen. Kuntoutusajan suurimpia haasteita on lihasmassan häviämisen estäminen. Harjoittelun lisäksi siihen vaikuttaa ruokavalio. Siinä minua auttaa painonnostokaverini, upea Terhi Lumme. Kävin alkuviikosta InBody -mittauksessa, joten lähtötaso on selvillä ja MyFitnessPal ladattu.

Mitä tukijoukkoihin tulee, en ole yksin. Osaava lääkäri, fysioterapeutti ja ravintovalmentaja ovat vain jäävuoren huippu. Perheellä, ystävillä ja työkavereilla on kuntoutuksen aikana tärkeä rooli, sillä tiedän kokemuksesta, että tunteet vaihtelevat päivästä toiseen. Varsinkin kun mennään kohti pimeää vuodenaikaa, joka vaikuttaa vireystilaan, jaksamiseen ja hyvinvointiin huomattavasti.

Resilienssin lyhyt oppimäärä

Innovaatiotohtorin muutosjoustavuus, eli resilienssi on siis koetuksella tulevana syksynä. Vaikka juuri nyt harmittaa, pyrin näkemään loukkaantumisen mahdollisuutena kehittyä ihmisenä, jos muistan seuraavat asiat:

  • Perhe ja ystävät ovat valmiita auttamaan: Avun pyytäminen ja vastaanottaminen ei ole aina helppoa. Mutta on ihanaa huomata, että lähipiiristä löytyy perheenjäsenten lisäksi omaishoitajan roolin omaksunut miesystävä ja joukko ystäviä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan käytännön asioissa. Heitä tulen tarvitsemaan enemmän kuin mitään muuta.
  • Terve sielu asuu terveessä ruumiissa: Vaikka en voi harrastaa painonnostoa, on paljon asioita, joita voin tehdä. Yläkropan treenit onnistuvat mainiosti, uinti ja vesijuoksu auttavat kuntoutuksessa, ja uskoisin, että pääsen pyörän päälle lähikuukausina. Tennis, padel ja golf jäävät tauolle jouluun asti. Tärkeintä on kuitenkin pysyä liikkeessä ja syödä hyvin ja laadukkaasti.
  • Työ auttaa suuntaamaan ajatuksia muualle: Aivotyön tekijänä fyysiset haasteet eivät onneksi vaikuta kykyyni tehdä työtä kuin välillisesti. Syksy on alkanut puuhakkaissa merkeissä, ja se, että jatkan etäilyä kotikonttorilla ei tahtia hidasta. Mielenkiintoiset projektit ruokkivat oppimista, kivat työkaverit samoin.
  • Työympäristöllä on väliä: Valo vähenee ja vaikuttaa miestä moneen. Pimeä vuodenaika tuo mukanaan alavireisyyttä, jota torjun BrainLit Alven hyvinvointivalolla. Muutaman viikon käytön jälkeen tulokset ovat lupaavia: Kun otin BrainLit hyvinvointivalon käyttöön sen vaikutus tuntui fiiliksessä. Olen pirteämpi, nukun paremmin, palaudun nopeammin ja suorituskykyni on Ouran ja Garminin mukaan parantunut. Kuntoutusvaiheessa ergonomia, eli sopivan puolittain makaavan työasennon löytäminen ei ole ihan helppoa, mutta kotikonttorini valaistus on sen sijaan huippuluokkaa. Työympäristöni on siis niin hyvä kun se voi näissä olosuhteissa olla.

Innovaatiotohtorin syksyyn kuuluu siis hyvää ja vähän huonompaa. Mutta ajatus suuntaa tulevaan. Pienestä ”hidasteesta” huolimatta, uskon, että huippukesää 2021 seuraa kiva syksy ja talvi. Ja niiden kuluessa pääsen varmasti kesäkuntoon ensi kesään 2022 mennessä.