Vastuullisuuden ytimessä

Oletteko huomanneet, että kun kiinnostuu jostain aiheesta, siihen liittyviä asioita ja ihmisiä tulee vastaan monessa paikassa? Esimerkiksi raskaana ollessani huomasin lastenvaunut ja pömppövatsat. Viime vuonna autoa ostaessani puolestaan huomasin kaikki hybridit ja erityisesti Minit. Vastuullisuuden kanssa tuntuu olevan sama juttu. Olenkin tullut siihen tulokseen, että joko vastuullisuuteen liittyvät liittyvät keskustelut kiinnittävät huomiotani, tai sitten aihe on kaikkien huulilla. Tai molempia?

Sunnuntaiaamuna bongasin Mikko Alasaarelan kysymyksen ”vastuunkantajat” ryhmässä Facebookissa. Mikko peräänkuulutti vastuullisuuden määritelmää ja perusmittaristoa yrityksen omistajien, työntekijöiden, asiakkaiden, yhteiskunnan ja ympäristön näkökulmasta, ja nosti esille useita yritysesimerkkejä. Koska vastuullisuus ja merkityksellisyys ovat välittävän yrityskulttuurin tutkimuksemme keskiössä, en voi olla ottamatta kantaa asiaan. Seuraavassa siis erilaisia näkökulmia vastuullisuuden määrittelyyn. Ne toimivat toivottavasti keskustelun avauksina strategikon ja innovaattorin näkökulmasta.

Kannattavuus ja välittäminen

Johtajana olen samaa mieltä Peter Druckerin kanssa siitä, että kulttuuri syö strategian aamupalaksi, ja joskus jopa lounaaksi ja päivälliseksikin. Strategikkona peräänkuulutan kuitenkin tavoitteiden merkitystä. Minusta vastuullisuus on välittämistä, jonka osoituksena ovat kannattavuus ja kiltteys:

  • Vastuullinen liiketoiminta on kannattavaa: Jos yritys ei tuota voittoa, ei sen toiminta ole kestävällä pohjalla. Vastuullinen liiketoiminta on ennen kaikkea sitä, että välitetään asiakkaista ja siitä miten asiakkaiden tarpeet ja markkina muuttuvat. Asiakasarvon tuottaminen on tavoitteenasetannan keskiössä, kannattavuutta unohtamatta.
  • Vastuullisuus on välittämistä: Välittävä ihminen on ystävällinen ja oikeudenmukainen, eli toisin sanoen kiltti, mutta ei missään tapauksessa lässyttävä pehmo. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että tavoitteet määritellään selkeästi ja niiden saavuttamista tuetaan: Toisaalta ymmärtämällä ja joustamalla, mutta toisaalta myös haastamalla ja antamalla asiallista palautetta. Silloin kun menee hyvin, mutta myös silloin kun on parannettavaa. Mutta aina kiltteyttä unohtamatta!

Esimerkkejä miettiessäni mieleeni tuli parikin keskustelua viime viikolta. Kun kysyin tiistaiaamuna tavatessani energisen kaimani Sari Kanti-Paulin mitä tamperelainen Shadeshares haluaa olla tulevaisuudessa, vastaus oli ”kansainvälinen aurinkolasibrändi”. Vaikka Shadeshares on vielä pieni yritys, on sen kunnianhimoisen kasvutavoitteen takana vastuullisuus. Kannattava liiketoiminta mahdollistaa ihmisten työllistämisen, ja liiketoiminnan jatkuvuuden. Vastuullisuus ei siis millään muotoa tarkoita kannattavuuden ja voiton tavoittelun unohtamista. Esimerkkinä toimii myös kirjoitussessio tutkimuskumppanini Ullan kanssa. Olemme jakaneet työt, ja aloittaneet kirjoittamisen. Etsiessämme ”punaista lankaa” pyrimme molemmat antamaan suoraa palautetta. Vastuullisuus on siis sitä, että kaveria ei päästetä siitä missä aita on matalin, vaan haastetaan – ystävällisesti ja sormella osoittamatta. Kiltisti, mutta jämptisti.

Jatkuvuus, fokus, avoimuus ja reiluus

Vastuullisuus näkyy myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkiksi Björn Wahlroosin kirja ”kuinka tässä näin kävi” ja Suomen Ay-liikkeen historiasta kertova ”Loputtomat kihlajaiset” tuovat vastuullisuuden laajemman yhteiskunnallisen näkökulman. Kirjat luettuani, jäin miettimään vastuullisuuden merkitystä yrityksen ja yhteiskunnan näkökulmasta. Jos vastuullisuus on yhden yrityksen näkökulmasta kannattavan liiketoiminnan rakentamista ja ihmisten hyvää ja oikeudenmukaista kohtelua, on talouspoliittinen vastuullisuus aihe, jota ymmärrän rajallisesti. Maalaisjärjellä ajateltuna yhteiskunnalliseen vastuullisuuteen vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi:

  • Jatkuvuus: Wahlroos nostaa kirjassaan esille poliittisen kentän hajanaisuuden, joka vääjäämättä vaikuttaa jatkuvuuteen. Poliittiset intressit ja se, että päätöksiä tekevät ihmiset eivät aina ymmärrä päätösten seurauksia vaikuttavat moneen asiaan. Vastuullisuus on siis jatkuvuutta, ja toivonkin, että poliittisten päättäjien omat egot ja puolueiden intressit eivät vaikuta liikaa päätöksentekoon.
  • Fokus ja avoimuus: Innovaattorina, minua kiinnostaa se, miten valtion kanavoimat innovaatiotuet jaetaan. On mielenkiintoista tarkastella paitsi sitä miten ja minkälaisilla rahoitusinstrumenteilla yrityksiä tuetaan, myös yhteiskunnan muiden rakenteiden vaikutusta. Aivoviennin kääntäminen aivotuonniksi vaatii fokusta ja avoimuutta. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pohdimme osaamisen kehittämistä eri näkökulmista ja otamme vastaan osaavat maahanmuuttajat, joita vaikkapa digitalisaation ja tekoälyn kehittäminen vaatii.
  • Reiluus: Ammattiyhdistystoiminnan periaate on minusta hyvä. Työnantajan näkökulmasta halutaan taata yritysten kilpailukyky yhdessä sovituilla periaatteilla. Työntekijän näkökulmasta pyritään oikeudenmukaisuuteen: Sama palkka samasta työstä, ja reilu korvaus osaamisesta. Vastuullisuus on siis syvällä yhteiskunnan rakenteissa.

Verrattuna esimerkiksi Ruotsin innovaatiostrategiaan, Suomi tuntuu insinöörivetoiselle. Kuitenkin digitalisoituvassa maailmassa yritysten menestyksen perustana on paitsi oman teknologian, myös liiketoimintamallien, johtamisen ja osaamisen yhdistäminen uudella tavalla. Sen pitäisi näkyä paitsi sanoissa, myös teoissa. Ajattelun avoimuus, ja diversiteetin lisääminen ovat myös yhteiskunnallisia asioita, ja siten yhteiskunnallisen vastuullisuuden ytimessä.

Määritelmästä käytäntöön

Vastuullisuuden määritelmä on siis monen asian summa. Esimerkiksi laskentatoimi on tehnyt hyvää työtä vastuullisuusmittaristojen kehittämiseksi 60-luvulta alkaen. Triple Bottom Line -menetelmä on erinomainen, ja sitä käytetään monen suuren yrityksen vastuullisuusraportoinnin perustana. Haasteena ei siis ehkä kuitenkaan ole vastuullisuuden määritteleminen, vaan vastuullisuuden siirtäminen peräpeiliin katsovasta raportoinnista osaksi yrityksen tai minkä tahansa organisaation strategista johtamista. Siihen ehdotan, että kannattaa lähteä liikkeelle strategisesta tarkoituksesta ja siihen liittyvästä tuloskortista jolla tavoitteet tuodaan liiketoiminnan keskiöön:

  • Strateginen tarkoitus (strategic purpose) on parhaimmillaan yksinkertainen ja selkeä määritelmä, joka kuvaa sitä miksi yritys, organisaatio tai ekosysteemi on olemassa – siten, että se sitouttaa niin asiakkaat, työntekijät kuin kumppanitkin sekä rationaalisesti että emotionaalisesti.
  • Strateginen tuloskortti kertoo selkeästi yrityksen taloudelliset tavoitteet (profit), yrityksen asiakkaisiin ja työntekijöihin liittyvät tavoitteet (people) ja laajempaan sosioekonomiseen ja ympäristöön liittyvät tavoitteet (planet) ja tukee siten strategisen tarkoituksen jalkautusta osaksi liiketoiminnan johtamista, ja irti kahtiajaosta "vastuullisuuden" ja "normiliiketoiminnan" välillä.

Strateginen tarkoitus ja sitä tukeva tuloskortti ankkuroivat yrityksen vastuullisuuden liiketoiminnan ytimeen. Niitä määriteltäessä voi unohtaa missio ja visiolausekkeiden hiomisen, ja keskittyä siihen, miten strateginen tarkoitus ja tuloskortti jalkautetaan. Olenkin siis sitä mieltä, että kannattaa miettiä mitkä ovat yrityksen toimialan kannalta olennaisia vastuullisuuden mittareita. Ja keskittyä siihen, että asiakkaat, työntekijät ja kumppanit ymmärtävät ne samalla tavalla. Vastuullisuus on sanoja, mutta myös tekoja ja niiden mittaamista.

PS. Edellä mainittu ajatuspolku perustuu viimeisen kahden vuoden tutkimukselle jossa suurimpana motivaattorina on kiinnostus suomalaista innovaatiokulttuuria kohtaan, ja halu auttaa suomalaisia yrityksiä menestymään muuttuvassa toimintaympäristössä.