Aamulla tutkimusta, loppupäivä lomailua

Viime viikko meni työelämään tutustuessa: Loman jälkeen kävin vielä hiukan hitaalla, ja mikäli ystäviä ja kollegoita on uskominen, en ollut käynnistymisvaikeuksien kanssa yksin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, loma ja sen tuoma hitaus ovat kohta muisto vain. Syksyn ja iltojen pimetessä aika on kortilla ja tehokkuus hiipii kalenterin kautta elämään kuin varkain. Se on toisaalta myös hyvä asia: Tehokkuutta tarvitaan, jotta ennen lomaa alkanut ja loman aikana hyvään vauhtiin päässyt tutkimushanke jatkuu lähiviikkoina ja kuukausina täydellä höyryllä muun tekemisen lomassa.

Aamut alkoivat rauhallisesti tutkimuksella

Lomalla keskityin edistämään tutkimushankettani, jonka työnimi on Caring Corporate Culture – eli suomeksi välittävä yrityskulttuuri. Aloitin tutkimuksen maaliskuussa ja sain nopeasti rekrytoitua mukaan seitsemän suomalaista eri toimialoilla toimivaa yritystä: Alko, Aava, Comptel, Futurice, HighPeak, If ja Mehiläinen kiinnostuivat aiheesta ja lähtivät mukaan. Haastattelin ihmisiä kaikista case -yrityksistä huhti-toukokuussa, ja sain keskustelujen perusteella aineiston kasaan kesäkuun aikana. Siitä oli hyvä jatkaa teoreettisen mallin kehittelyä, varsinkin kuin sain tutkimus- ja sparrailukaverikseni suuresti arvostamani Ulla Koivukosken.

Loman alkaessa aloitin aiheen teoreettisen luotauksen. Päätin, että heinäkuussa teen tutkimusta joka päivä heti aamusta, mutta samalla keskityn olennaiseen, eli lomailuun yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Tutkimus määritti loman päivärytmiä. Kesäaamut alkoivat samalla tavalla kuin Espoossakin, mutta hitaammin. Vaeltaessamme koirien kanssa Hangon hiljaisilla rannoilla, ”pojat” nauttivat vapaudesta ja minä orientoiduin päivään kaikessa rauhassa. Aamukahvin jälkeen siirryin verannalle lukemaan ja kirjoittamaan pariksi tunniksi, loppupäivän lomailin. Säntillisyys kannatti: Tekstiä syntyi kesän aikana lähes 70 sivua. Se on hyvä alku, varsinkin kun Ulla kirjoitti tahollaan samaan aikaan hiukan eri näkökulmasta.

Teoriaa, tajunnanvirtaa ja sparrailua

On virkistävää sukeltaa tieteellisen tutkimuksen maailmaan reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. Aikaisemmin tutuksi tulleen strategia- ja innovaatiojohtamisen teorian lisäksi keskityin lukemaan organisaatiokulttuurin tutkimuksen ja johtamisen teoriaa ja peilaamaan sitä tutkimusaineistoa vasten. Tutkimusongelma hahmottui ja tarkentui, ja samalla ideoimme muutamia käytännönläheisiä tapoja, joiden kautta yritykset voivat vastata tämän päivän työelämän haasteisiin. Tästä tulee hyvä juttu.

Tutkimuksen tekeminen yhdessä on kivaa ja rakentavaa. Arvostan sitä erityisesti, sillä väitöskirjaa tehdessäni asuimme Rio de Janeirossa, joten olin kaukana kaikesta. Joskus se ahdisti. Tuntui, että asiat eivät edenneet viikkokausiin, kun ei ollut ketään jonka kanssa pallotella ideoita. Nyt tilanne on toinen, sparrailu Ullan ja muutaman muun luottoystävän kanssa on ollut erittäin hedelmällistä. Aiheen hahmottamisen kannalta on ollut tärkeää vain sanoa asioita ääneen. Vaikka monologi on ajoittain ollut aikamoista tajunnanvirtaa, se on ollut hyödyllistä. Ainakin minulle.

Mikä ihmeen välittävä yrityskulttuuri?

Maaliskuussa kun idea tutkimushankkeesta syntyi, avasin siihen johtaneita syitä kirjoituksessa ”yritys ja yksilö – brändi ja hyvinvointi”. Nyt kun tutkimus on hyvässä vauhdissa, on tarve tämän tyyppiselle tutkimukselle kirkastunut seuraavasti:

  • Tämän päivän työelämän tahti on nopea: Maailma ei pysähdy koskaan, olemme verkossa 24/7. Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet, vaikka teknologia on hiipinyt osaksi elämäämme. Olemme tasapainossa kun liikumme riittävästi, syömme hyvin ja nukumme tarpeeksi – ja kun pystymme yhdistämään omat, lähipiirin ja työelämän vaatimukset sopivaksi kokonaisuudeksi. Itsensä johtaminen on päivän sana, siitä puhuvat paitsi työhyvinvoinnin osaajat myös johtajat.
  • Itsensä johtaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Monen yritysten strategiassa nostetaan henkilökunta tekemisen keskiöön ja todetaan, että osaavat ihmiset ovat kilpailuedun luomisen kannalta tärkein resurssi. Kuitenkin, vaikka työhyvinvointiin ja kognitiiviseen ergonomiaan panostetaan yhä enemmän, voivat ihmiset yhä huonommin. Menestyäkseen jatkossakin, yritysten on pakko kiinnittää huomiota kontekstiin, ja luoda mahdollisuus itsensä johtamiseen kulttuurin ja arvojen kautta.
  • Tulevaisuus vaatii tekijöitä: Kilpailu osaavista ihmisistä kovenee entisestään milleniaalien tullessa työelämään. He etsivät työstä merkitystä ja kokemuksia: hauskaa toimistoa, yhteisöllisyyttä, tilaisuuksia päästä tekemään cooleja asioita ja tavata upeita ihmisiä. Jos se ei toteudu, he vaihtavat työpaikkaa. Toisaalta, milleniaalit ovat lojaaleja, jos työnantaja tekee oikeita asioita. Kuitenkaan yrityksen houkuttelevuus ja työnantajabrändi eivät voi olla päälleliimattuja, sosiaalisen median aikakaudella työntekijöiden ääni kuuluu ja määrittää yrityksen työnantajamielikuvaa enemmän kuin virallinen viestintä.

Tutkijana kiinnostuin siitä, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta loisimme puitteet, joissa itsensä johtaminen ja hyvinvointi ovat mahdollisia. Kulttuurin, joissa epäonnistumisen pelko käännettäisiin psykologiseksi turvallisuudeksi. Organisaation, jossa johtajat eivät pelkäisi laittaa itseään likoon myös ihmisinä, ja näin mahdollistaisivat rohkeuden tehdä asioita eri tavalla.

Johtajana, uskon siihen, että Caring Corporate Culture -tutkimushanke tuo valmistuessaan käytännönläheisiä työkaluja paitsi kulttuurin tutkimukseen myös sen toteutukseen. Siitä lisää lähikuukausina, kun hanke etenee. Pysythän siis kuulolla. Ja jos kiinnostuit, ota yhteyttä, niin jutellaan aiheesta lisää.